Perillä - viimein
Reilun vuorokauden mittaisen matkustusrupeaman päätteeksi saavuin Santa Fehen eilen illalla tai tänään aamulla, riippuen siitä, kumman valtion aikaa käyttää laskuperusteena. Voi olla, etten ole näin pitkää kertamatkaa tehnyt koskaan aikaisemmin, enkä ehkä halua kovin pian tehdä uudelleenkaan... Onneksi paluumatka on jaettu kahdelle eri matkustuspäivälle, joiden välissä on vielä useampi päivä.
Kelloa vasten matkustaminen on aika outo kokemus. Jokaisen neljän lennon päätteeksi sain siirtää kelloa taaksepäin, eikä ilta meinannut tulla ollenkaan vaikka sisäinen kello oli jo sitä mieltä, että kello on vaikka ja mitä (kuten olikin). Ei ihme, että olo oli jokseenkin töttöröö ja kaikenlainen aivotoiminta loppui jo ennen Chicagoa. Viimeisellä lento-osuudella vieressä istui huoliteltu nuori tyttö, joka käytti suuren osan lennosta meikin kohentamiseen. Mahtoi tyttö ihmetellä, miten kukaan voi lähteä lennolle yhtä räjähtäneenä kuin meikäläinen: nuokuin penkissä luultavasti leuka rintaa vasten ja kuola valuen, tukka hapsottaen ja silmät sikkurassa.
Ensimmäisen kerran hermo oli kärvähtää jo HELL-Vantaalla, kun saavuin tuntia ennen koneen lähtöä kentälle ja jono lähtöselvityksessä oli jo silloin pitkä kuin venäläinen leipäjono eikä Atlantin ylittävillä lennoilla voi edes käyttää automaattia. Pakko oli kuitenkin vielä hakea pari lehteä ärrältä, minkä seurauksena ehtivät jo kuuluttaakin ihan nimeltä. MeNaisten ja Annan takia olin siis missata koko koneen. Kannat kopisten sitten pistokkailla kipitin sille vihonviimeiselle portille. Ei enää pistokkaita lentomatkalle, niillä juokseminen on kuin juoksisi vedessä.
Seuraavan kerran hermojen kärventyminen oli lähellä Newarkin kentällä, mutta se oli odotettavissakin. Mikään ei korvenna hermoja yhtä tehokkaasti kuin jonottaminen siinä kaikkein hitaimmassa jonossa (yksin, ilman mahdollisuutta purnata muuten kuin itsekseen mumisten "perkelemikämaksaa") silloin, kun alkaa olla kiire. 4 tunnin vaihtoaika riitti lopulta ihan hyvin, mutta lähinnä hyvän tuurin ansiosta.
Kun saavuin Albuquerqueen 20.40 paikallista aikaa, siis peräti 10 minuuttia etuajassa, olin ollut matkalla noin 23 tuntia. Siitä vielä tunti Santa Fehen autolla, niin tuli koko vuorokausi täyteen. Huh.
Kelloa vasten matkustaminen on aika outo kokemus. Jokaisen neljän lennon päätteeksi sain siirtää kelloa taaksepäin, eikä ilta meinannut tulla ollenkaan vaikka sisäinen kello oli jo sitä mieltä, että kello on vaikka ja mitä (kuten olikin). Ei ihme, että olo oli jokseenkin töttöröö ja kaikenlainen aivotoiminta loppui jo ennen Chicagoa. Viimeisellä lento-osuudella vieressä istui huoliteltu nuori tyttö, joka käytti suuren osan lennosta meikin kohentamiseen. Mahtoi tyttö ihmetellä, miten kukaan voi lähteä lennolle yhtä räjähtäneenä kuin meikäläinen: nuokuin penkissä luultavasti leuka rintaa vasten ja kuola valuen, tukka hapsottaen ja silmät sikkurassa.
Ensimmäisen kerran hermo oli kärvähtää jo HELL-Vantaalla, kun saavuin tuntia ennen koneen lähtöä kentälle ja jono lähtöselvityksessä oli jo silloin pitkä kuin venäläinen leipäjono eikä Atlantin ylittävillä lennoilla voi edes käyttää automaattia. Pakko oli kuitenkin vielä hakea pari lehteä ärrältä, minkä seurauksena ehtivät jo kuuluttaakin ihan nimeltä. MeNaisten ja Annan takia olin siis missata koko koneen. Kannat kopisten sitten pistokkailla kipitin sille vihonviimeiselle portille. Ei enää pistokkaita lentomatkalle, niillä juokseminen on kuin juoksisi vedessä.
Seuraavan kerran hermojen kärventyminen oli lähellä Newarkin kentällä, mutta se oli odotettavissakin. Mikään ei korvenna hermoja yhtä tehokkaasti kuin jonottaminen siinä kaikkein hitaimmassa jonossa (yksin, ilman mahdollisuutta purnata muuten kuin itsekseen mumisten "perkelemikämaksaa") silloin, kun alkaa olla kiire. 4 tunnin vaihtoaika riitti lopulta ihan hyvin, mutta lähinnä hyvän tuurin ansiosta.
Kun saavuin Albuquerqueen 20.40 paikallista aikaa, siis peräti 10 minuuttia etuajassa, olin ollut matkalla noin 23 tuntia. Siitä vielä tunti Santa Fehen autolla, niin tuli koko vuorokausi täyteen. Huh.
posted by L | 1:54 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home