Back in Turku

Säiden puolesta ei varsinaisesti olisi kannattanut lähteä minnekään. Brysselissä satoi kuin Esterin peräpäästä, eikä Rooma jäänyt paljon jälkeen. Kulinaristisesti reissu sen sijaan kyllä voitti arkitilanteen mennen tullen, nimittäin kanttiini ei tässä firmassa ole hääppöinen. Pelkästään se, että pääsee syömään jonkun toisen tekemää pöperöä, on nautinto sinänsä. Ja kerran vuodessa on itse asiassa myös kiva pukea päälle jotain muuta kuin verkkarit, kalsarit tai kotihousut (normityöpäivä) tai farkut ja pooloneule (jos sattuu lähtemään kaupungille asti).


Brysselin kaksi päivää meni seminaariin valmistautuessa, mutta ehdin poiketa myös pikaisesti Juttiksella syömässä lohivoileipää ja hapankaalia. Paluumatkalla taksikuski huijasi multa kympin.

Roomassa ohjelmassa oli mm. kokkaustunti, joka käytännössä tarkoitti sitä, että kaulitsimme tuiman tädin (alla olevassa kuvassa oikealla) johdolla pizzapohjia, jotka kiikutimme kokille, joka tuomitsi ne ala-arvoisiksi, kaulitsi uudelleen, nakkasi täytteet päälle ja työnsi uuniin. Näiden pizzojen ja muiden "alkupalojen" jälkeen oli vielä edessä illallinen. Ja kun ottaa huomioon, ettei lounaskaan ollut vaatimaton, nälkä ei tosiaan ehtinyt tulla.

End of Part 1.