Uutta vuotta vaan

Koska täällä todistettavasti joku käy joskus, niin korkataanpa jälleen uusi blogivuosi. Joulu tuli ja meni, kuten joka vuosi. Onneksi meni, vaikka joulu tänä vuonna sujuikin suhteellisen kivuttomasti islanninponivaelluksella, shoppailemassa ja Carcassonea pelaten. Shoppailun olisi sikäli voinut jättää väliin, että mikro hajosi kolmen käyttökerran jälkeen ja tv-tasoa saisi nyt 100 euroa halvemmalla. Kaisa sai joululahjaksi yksittäispakattuja broilerpyöryköitä, kuten joka joulu. Tässä odotetaan starttilupaa.

Neljän paketin avaamisessa ei kauan kirsu tuhissut. Olisi avannut samaan syssyyn Sannan ja munkin lahjat, vaikkei ne broilerilta tuoksuneetkaan. Sanna sai Carcassonen ja minä vessaharjan.

Uusi vuosi tuli sekin sitten. Uudenvuodenaattona tuli todistettua, että koirasta ei vuosien saatossa ole tullut paukkuarkaa, mutta emännästä kylläkin. Ei ne paukut sinällään, mutta se, että niitä ampuu sellaiset hädin tuskin 10-vuotiaat. Mistä sen tietää, vaikka vahingossa posauttaisivat koiranulkoiluttajaa päähän?

Uusi vuosi on alkanut Välppätien pilvenpiirtäjässä jokseenkin rauhallisesti. Tarkoittaa siis sitä, että työrintamalla on ollut hiljainen jakso, mikä on ihan jees, koska keväästä saattaa tulla kiireinen. Tästä kohtapuoliin starttaamme Kaisan kanssa Helsinkiin, sieltä huomenna Brysseliin (tosin Kaisa jää Hkiin...), perjantaina Roomaan ja sunnuntaina Roomasta Brysselin ja Köpiksen kautta Helsinkiin. Voi peffa puutua, sen verran saa koneessa istua. Vähän sääli lähteä juuri nyt, kun Turkuunkin on saatu lunta. Eihän sitä varmasti enää sitten ole, kun viikon päästä palaan...

Edit: pitääkö sitä lunta perkele sataa sillon, kun olen raahaamassa trollia halki Turun kaupungin. Tässä on ollut koko syksy aikaa, vaan ei, nyt piti pyryttää. Trollin pyörät kestivät paremmin kuin mun hermot.