Avaimet kännyssä, tili tyhjänä

Kävin eilen allekirjoittamassa tuhannen paperia. Samassa tilaisuudessa tili harppasi aimo askeleen lähemmäs nollaa (nyyh), ja siitä korvaukseksi sain hetken hypistellä osakekirjaa. Jos olisin yhtään pidempään hypistellyt, se olisi varmaan hapertunut tomuksi lattialle. Tilaisuudesta jäi käteen nippu paperia, kaksi avainta ja jokseenkin epätodellinen fiilis.

Iltapäivälenkillä käytiin Kaisan kanssa sitten katsomassa tyhjää asuntoa. Kaisa ei siellä ole ennen ollutkaan, mutta ei se taida mitään vielä aavistaa. Kunhan alan pakata kirjoja pahvilaatikkoon, se varmaan alkaa taas tuijotella kysyvän näköisenä. Kyllä se sen tietää, että laukkujen ja laatikoiden pakkaaminen tarkoittaa aina jotain.

Remonttisuunnitelmat on tähän mennessä menneet uusiksi noin 15 kertaa. Aina kun luulen jo jotain päättäneeni, joku saa muuttamaan mielen. Kuten nyt vaikka se, ettei remonttimiehiä tähän vuodenaikaan saa mistään. Suosittelen kaikkia ammatinvalintaikäisiä ryhtymään remppareiskoiksi. Ainakin se humanistinen tiedekunta kannattaa unohtaa ihan välittömästi.