Lunta!

I-ha-naa! Maassa on ollut lunta jo kolme päivää ja näkymä parvekkeelta on tämä:

Voi kun tämä jatkuisi, vaikka kyllähän sen tietää, ettei jatku.

Viime keskiviikon kuvankäsittelykurssin kahvitauolla Yrjö kysyi, mitä ihmettä mä sillä kurssilla teen. Suorastaan häkellyin ja ryhdyin puolustamaan paikkaani sanomalla, että kyllä minäkin olen uusia asioita oppinut, ja olenkin (en tosin kahteen ensimmäiseen viikkoon). Alkuun mietin tuota samaa kysymystä itsekin ja myös sitä, miksei kurssin osallistujilta edellytetä ihan tietokoneen käytön perustaitoja. Sittemmin olen joutunut myöntämään, että minähän siellä vähemmistössä olen ja enemmistön mukaan mennään, sille ei voi mitään. Viimeksi suurta ihmetystä herätti se, että ohjelmassa voi olla useita kuvia (tiedostoja) auki yhtä aikaa. Ja nehän voi peräti avata näyttöön vaikka vierekkäin! No joka tapauksessa, aloin viime kerralla jo pohjustaa jatkokurssia. Jotta kurssi järjestettäisiin, osallistujia pitää olla vähintään 5, eli nykyporukasta saisi vain kaksi jäädä pois. Jorma on jo ilmaissut kiinnostuksensa, joten meitä olisi nyt sitten jo kaksi. Itse asiassa olen alkanut tavallaan jo kiintyä tuohon porukkaan ja toivoisin, että jatkaisivat kaikki. Saa nähdä miten käy!

Olin eilen vauvauinnissa (!). Siellä sitten pyörittiin piirissä, laulettiin (en minä!) vesiaiheisia lauluja, heiluteltiin muksuja vedessä laulun tahtiin ja nosteltiin niitä ilmaan. Koreografiat eivät ole mun vahva puoli maallakaan, joten ei ihme että vedessäkin onnistuin pyörimään eri suuntaan kuin muut. Osan aikaa huolehdin puolivuotiaasta Iltsusta, mutta vanhapiikatädin hermot ei oikein antaneet myöten päästää vauvaa omaehtoisesti sukeltelemaan minkään lelujen perään, joten vaihdoin pian 2,5-vuotiaaseen Oskariin. Se sujuikin paremmin, varsinkin kun aloin oivaltaa, ettei muksua tarvitse rynnätä pelastamaan heti, kun se on ollut 2 sekuntia veden alla. Kaikki selvisivät hengissä ja hyvissä voimissa, eli hyvin meni.