Loma

Lomasta on kyselty ja vihjattu samalla, että blogi ei ole päivittynyt kovin tiheään (ai ei vai..). Välillä tuntuu, ettei täällä kukaan enää käy kumminkaan, joten päivittäminen on siksikin hidasta tai lähinnä olematonta. Kommentin SAA jättää, jos sattuu sivuille eksymään, tietäisi ainakin, että joku on täällä vieraillut.

No enivei, loma tuli, oli ja meni, mutta jäi muistoihin. Kyllä teki hyvää poistua viikoksi tavallisista maisemista vuorten ympäröimän Garda-järven rannalle. Kauniita maisemia...


...idyllistä kylämaisemaa...

...ihanaa ruokaa ja jäätelöä...



...halpaa ja hyvää viiniä + muita aperitiiveja...


[näytän kuvassa kuulemma Jane Fondalta. Epäilen, ettei ollut varsinaisesti kohteliaisuus...]

...hyvät patikointimahdollisuudet, aurinkoa, lämpöä (muttei liikaa), ranta, uima-allas, muutama jämäkkä ukkoskuuro, hiukan liikaa saksalaisia turisteja ja mitäs vielä.

Alla muutama highlight viikolta:

1) Köysiradalla Monte Baldolle:

Ylhäällä olikin yllättäen kokonainen lehmäyhdyskunta.

2) Patikkareissu Santa Barbaran kappelille. Ensin vartin reipas nousu Bastionelle (nuolen alapää) ja sieltä kinttupolkua ylös kappelille (nuolen yläpää).

Kohtuuraskas lenkki, jonka jälkeen oli todellakin jätskiannoksensa ansainnut. Ylhäältä oli hienot näkymät alas Rivaan.


Ja tältä näytti itse kappeli, kun sinne asti pääsi

3) Autoreissu järven ympäri. Gardan kiertää autolla kevyesti päivässä (matkaa parisataa km). Tasan toisella puolella järveä oli niemennokassa soma Sirmionen kylä, joka ikävä kyllä oli soma myös muiden mielestä - turisteja oli aivan liikaa. Kiipesimme linnan torniin, josta seuraavat otokset.

4) Kaupunkireissu Trentoon (no shoppareissuhan se tietty oli...)





5) Long time no see. Sattumoisin Rivassa asuu myös vanha opiskelukaverini Nina, jonka treffasimme useampanakin iltana. Viikon kulinaristisen elämyksen koimme Ninan suosittelemassa ravintolassa, josta ei sitten meinattu päästä pois ollenkaan ukkosmyräkän ja rankkasateen takia.



Aperitiivia Gardan rannalla siemaillessani aloin jo kehitellä ajatusta, että tännehän voisi tulla uudelleenkin, vähän pidemmäksikin aikaa. Vaikka 3-4 kuukaudeksi heinä-syyskuussa... Mutta vasta sitten, kun Kaisaa ei enää ole - vanhaa eukkoa en ryhdy enää lennättelemään minnekään, saa viettää eläkepäivänsä Suomen Turussa oravia jahdaten. No jää nähtäväksi.