Synkkä päivä, surullinen uutinen

Kohtuullisen synkkä alku päivälle. Vettä tulee kuin Esterin takalistosta, pilvipeite näyttää niin paksulta ja raskaalta, että lepää varmaan näiden Välppätien pilvenpiirtäjien kattojen päällä. Mieluiten olisin jäänyt sänkyyn lukemaan eilen aloitettua kirjaa, mutta valitettavasti toinen toistaan kiehtovammat käännöstyöt odottivat tekijäänsä, joten pakko oli nousta.

Kun sain koneen auki, odottamassa oli surullinen viesti. Ei mikään henkilökohtainen suruviesti, mutta joskus vieraan ihmisen kohtalokin jää kalvamaan mieltä. Reilu vuosi sitten kävin Barcelonassa jazz-konsertissa kuuntelemassa Esbjörn Svensson Trioa. Tästä oli postauskin viime vuoden maaliskuussa

Gaudia ja ruotsalaista jazzia

Nyt sitten tuo trion johtohahmo, jota näköjään tuossa postauksessakin hillitysti hehkutan, on mennyt ja kuollut 44 vuoden iässä. Voi surkeutta. Vuodeosastot ovat väärällään mummoja, jotka ruinaavat hoitajilta "pilleriä, jolla pääsis täältä pois" (suora lainaus mummolta, joka makasi mun kanssa samalla osastolla Jorvissa taannoin) ja sitten toisaalla kuolee 44-vuotias mies, joka elää (oletettavasti) elämänsä parhaita aikoja. Vaan ei kai kukaan ole väittänytkään, että elämä olisi jotenkin oikeudenmukaista tai reilua.


On kai tunnettu tosiasia, että kuolleiden taiteilijoiden töiden hinnat kohoavat kummasti kuoleman jälkeen, luultavasti sitä enemmän ja sitä nopeammin mitä yllättävämpi tai traagisempi kuolema on ollut. Sama pätee kaiketi myös musiikkiin ja levymyyntiin (vrt. Aki Sirkesalo), ainakin huomasin itse surffailevani netissä etsimässä ETS:n levyjen hintoja. Konsertin jälkeen levyn ostaminen oli pitkään mielessä, mutta sitten unohtui...

Esbjörn Svensson kuvassa keskellä.