Torttulevyistä keittiön oveen

Koira käyttää hävyttömästi hyödykseen sitä, että mamma on toipilas eikä näin ollen yhtä huomiokykyinen, nopea tai ketterä kuin tavallisesti. Toissapäivänä se piru hiipi keittiöön ja sipaisi huiviinsa koko paketillisen sulamassa olleita torttutaikinalevyjä ennen kuin sain kammettua itseni asunnon itäsiivessä sijaitsevasta makuuhuoneesta länsisiiven keittiöön. Seuraavana päivänä koiran ruokahalu oli ennallaan, mutta toisesta päästä ei tullut mitään ulos. Ummetusta siis. Mietin jo, että jollei tänään ala tapahtua, soitan PetVetiin ja kysyn, millä torttulevyt saisi putkahtamaan ulos. Näin mielessäni suolistossa turvonneen voitaikinan, joka ei liiku ees eikä taas ja jonka seurauksena koira on kohta leikkauspöydällä, ja kuten kunnon kauhukuvaan kuuluu, se tietenkin olisi kuollut sinne veitsen alle. Mikäpä olisi tuolle koiralle luonteenomaisempi tapa kuolla kuin ylensyönti, mutta mieluummin en ihan vielä luopuisi siitä. Torttukatastrofista huolimatta. Ei tarvitse kuitenkaan vaivata eläinlääkäreitä tällä kertaa - suoli toimii taas.


Torttulevyt voi nähdä oljenkortena, joka katkaisi kamelin selän. Kunhan tästä tervehdyn ja kykenen taas muuhunkin kuin köpöttämään mummotahtia makkarin, vessan ja keittiön väliä, käyn Bauhausissa kysymässä, mitä kustantaisi keittiön ovi. Sellainen, jossa on lasiruudut, umpiovea en siihen halua. Koiran vesi- ja ruokakupit siirtyvät tuohon työhuoneen ovenpieleen, siinä on juuri sopivan kokoinen paikkakin. Arvelen, että koira ei tule sulattamaan tätä itsevaltaista ovipäätöstä. Näen jo sieluni silmin, miten se seisoo oven takana nenä kiinni niissä lasiruuduissa ja huomauttaa äänimerkeillä, että sisään pitäisi päästä.

Parvekelasit on nyt sitten asennettu. Jos vain olisi voimaa ja energiaa, voisin vaikka vähän laittaa tuota parveketta. Jonkun jouluvalonkin sinne voisi asentaa, kun on niin pimeää. Olen perinteisesti melko (okei, erittäin) anti-jouluihminen, mutta tänä jouluna on ollut havaittavissa hienoista muutosta: olen ostanut joulukalenterin (Dumle) ja harkinnut joulutähtien ostamista keittiön ja olohuoneen ikkunoihin. Jos hankin tähdet, joulukoristeiden kokonaismäärä kolminkertaistuu, koska ennestään tässä talossa ei ole kuin yksi joulupallo ja sekin keittiön kaapissa. Kyseinen pallo on ostettu joulukorttia varten vuosia vuosia sitten. Joulukortin mallina oli sinä vuonna -ja tämä tulee yllätyksenä- pilkullinen koira.


Tämänvuotisen joulukortin malli tulee arvatenkin yhtäläisenä yllätyksenä kaikille vastaanottajille. Mitä sitä hyvää vaihtamaan... Aion postittaa kortit ilman kuorta, joten jos joku vastaanottaa pelkän punaisen pahvin, jossa ei ole kuin vastaanottajan osoitetiedot ja postimerkki, se on sitten meikäläisen kortti, josta on valokuvatarroilla kiinnitetty kuvaosa jäänyt matkan varrelle. Luotan kuitenkin Suomen postilaitokseen ja toivon, että tulevat kaikki kunnialla perille. Reklamaatiot saa laittaa kommenttilootan kautta.