Je suis desolée, je ne parle pas français

Aamu alkoi loistavasti: sain boulangeriesta uunituoreen lämpimän patongin (huonoina aamuina patonki saattaa olla kuivakka) ja kävin aamulenkillä ensimmäisen ranskankielisen keskustelun, johon onnistuin ymppäämään kaikki vähäiset tähän asti oppimani fraasit ja muutaman sellaisenkin, jotka lainasin espanjasta ja yritin vääntää ranskalaiseen muotoon. Tiedä sitten, ymmärsikö keskustelukumppani. Toisaalta voin jatkaa keskustelua vaikka jo heti huomenaamulla (jos ehdin siihen mennessä oppia jotain uutta), koska kyseinen herra näyttää olevan töissä puistossa, jossa Kaisan kanssa ulkoilemme joka aamu. Olemme jo jonkin aikaa vaihtaneet joka-aamuiset "bonjour"-tervehdykset, mutta tänä aamuna herran uteliaisuus kaiketi voitti, kättelimme ja kävimme tuon pienen ranskankielisen keskustelun, johon sisältyivät kaikki tavanomaiset asuinpaikkaa, työtä ja Kaisaa koskevat peruskysymykset.

Ranskanopinnot eivät totta tosiaan ole lähteneet käyntiin ihan toivotulla nopeudella. Ostin Pique-nique-oppikirjan ja siihen kuuluvat 3 cd-levyä hulppeaan hintaan Turun Akateemisesta joskus viime syksynä. Tavoitteena, joka silloin todellakin tuntui realistisesti mahdolliselta, oli lukaista kirja läpi siihen mennessä, kun lähden matkaan ja mennä täällä sitten heti jollekin kurssille. Siinähän kävi sitten niin, että kun pakkasin kirjan ja cd:t matkalaukkuun, olin edennyt peräti kappaleeseen 1, enkä osannut sanoa juuri muuta kuin "bonjour", jonka olisin ehkä kyennyt oppimaan ilman oppikirjaakin.

Voisi kuvitella, että olisin käyttänyt hyväkseni konerikosta aiheutuneen 2,5 viikon pakkoloman ja opiskellut siinä ajassa kirjan läpi. Mutta ei, se aika kului seinille hyppiessä ja cybercafeissa istuessa. Keskittymiskyky oli nollassa, eikä motivaatio paljon korkeammalla. Haluaisin kyllä osata ranskaa, tämä "Sorry, I don't speak French"-lauseen hokeminen alkaa käydä hermoille, mutta en mitenkään jaksaisi tehdä asian eteen mitään. Uuden kielen aloittaminen (taas!) tuntuu niin työläältä. Aika moni on ehdottanut pillow-menetelmää eli ranskalaisen miehen hankkimista, mutta toistaiseksi olen ajatellut kuitenkin pitäytyä perinteisessä kirjaopiskelussa...

Olen ollut Ranskassa nyt 2 kk, ja tänä aikana olen päässyt kirjassa kappaleeseen 4. Tosin nyt edistystä ehkä todellakin on tapahtumassa, nimittäin ensi maanantaina olen luultavasti menossa ensimmäiselle ranskantunnille. Caroline, opettaja, tuntuu olevan aika kiireinen, joten on vielä epävarmaa toteutuuko tunti, mutta toivon niin. Ehkä se motivaatiokin siitä kohenee, kun joku potkii opiskelemaan.