Gaudia ja ruotsalaista jazzia

Jälleen kotona. Palasin maanantaiaamuna klo 8.45 yöjunalla takaisin Antibesin asemalle, josta olin lähtenyt kolme päivää aikaisemmin liikkeelle. Mutta junista, asemista ja junamatkailusta enemmän seuraavassa kirjoituksessa. Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niin kuin piti...

Ekaa kertaa siis Barcelonassa. Pitkästä aikaa Espanjassa (edellisestä vierailusta 12 vuotta).

Isäntä

Punkkasin koko viikonlopun Ferranin luona, joka on näitä Pisa-projekteista tuttuja tyyppejä.

Vierailusta on puhuttu ties miten kauan, mutta ei vaan ole koskaan aiemmin tullut toteutettua. Toukokuussa joku halpalentoyhtiö aloittaa lennot Helsingin ja Barsan välillä, joten voi olla, että vastavierailu on edessä hyvinkin pian.

Kulinaristiset nautinnot

Se ei ollut mitenkään tarkoituksena, mutta viimeisenä päivänä pakistanilaisessa ravintolassa lounastaessani tajusin, että kolmen päivän sisään olin nauttinut sekä italialaisen, espanjalaisen, arabialaisen että pakistanilaisen keittiön antimista. Kohtuullisen kansainvälistä siis. Tuskin pääsin laihtumaan tuon(kaan) reissun aikana.

Gaudi

Barcelona on Gaudi-kaupunki. Jos Prahassa näkyy Kafkaa joka muodossaan, Barsassa näkyy Gaudia ihan kaikessa mahdollisessa. Kävin katsomassa pakollisen La Sagrada Familian, jota on rakennettu jo vuodesta 1882 lähtien. Gaudi itse teki töitä projektissa kuolemaansa asti 40 vuotta (melko pitkäjänteinen heppu) ja muutti elämänsä viimeisiksi vuosiksi jopa asumaan rakennustyömaalle. Jäi lopulta raitiovaunun alle v. 1926 ja kuoli, mutta rakennustyöt sen kun jatkuvat. Kuulemma katedraalin alle tai johonkin melko lähelle ollaan rakentamassa parkkihallia tai metroa tai jotain (olen näköjään taas kuunnellut aktiivisesti), ja jotkut epäilevät, että koko komeus vielä romahtaa.

Ruotsalaista jazzia

Lauantai-illaksi Ferran oli luvannut viedä mut jazz-konserttiin. Barsan ulkopuolella Terrassassa esiintyi ruotsalainen trio e.s.t. , jonka keulahahmoa Ferran oli haastatellut muutamaa viikkoa aikaisemmin, ja oli saanut siksi kaksi vapaalippua. Hiukanko tunsin itseni tärkeäksi. Tässä pressihenkilön kanssa olen tulossa konserttia katsomaan... Ei kyllä saatu kaulaan mitään kivaa pressilippua tai muuta. Sääli.

P.S. Aika sympaattinen tuo Esbjörn Svensson (vasemmalla). Kuvasta ei saa mitään käsitystä, mutta ei lainkaan paskempi...

Aurinko

Lämmintä oli ja aurinko paistoi. Kuljin hetken aikaa jopa hihattomassa (siis minä!). Mittarin mukaan lämpöä oli parikymmentä astetta, auringossa varmasti enemmän, mutta varjossa oli kyllä sitten jo aika viileää.

Raportti jatkukoon seuraavassa kirjoituksessa, nyt on pakko ryhdistäytyä, jotta ehdin klo 20.10 alkavaan leffaan...