Törmäilyä Antibesissa
Ja siirryttiin sitten tositoimiin pyörimään ristiin rastiin Antibesin pikkukatuja. Myös minä hairahduin ja ostaa päräytin peräti kahdet saapikkaat, yhteishinta 52,50 eur. Eihän niitä tuolla hinnalla mitenkään voinut jättää kauppaan. Siitä samasta kaupasta olen nyt ostanut yhteensä kolmet saapikkaat, mikä on enemmän kuin aikaisemman elämäni aikana omistamieni saapikkaiden yhteenlaskettu lukumäärä. Koska kyseisestä kaupasta sai kahdet kengät yksien hinnalla, myös Mimmu otti mukaansa kahdet.
Kun olimme matkalla hakemaan noita yllä mainittuja saappaita (isoja laatikoita ei viitsinyt kanniskella pitkin poikin kaupunkia) kävelin tyypilliseen tapaani eteeni katsomatta päin betonista tolppaa, jonka reuna osui vasempaan jalkaan hiukan polven alapuolelle. Sattui kohtuullisesti. Palasimme kotiin viemään ostoksia ja hakemaan Kaisaa ja tarkistin samalla vahingot, jotka olivat koettuun kipuun nähden harmittavan vaatimattomat. Olin kuitenkin liikuntakykyinen, joten lähdettiin jahtisatamaan, jossa Mimmu kuvasi jahteja ja kukkaistutuksia, ja minä taiteilin itselaukaisemmalla meistä hienon yhteiskuvan.
Satamasta palasimme lounastamaan Picasson kantapaikkaan César's Cafeeseen, jossa on tullut joitakin kertoja käytyä. Kun lähdimme ruokapaikasta, viereisessä kiinteistössä puuhasteleva raksamies alkoi jutella mulle jotakin, josta en ymmärtänyt mitään. Kävelin siis eteenpäin, kuuntelin ja katsoin raksamiestä silloin, kun olisi pitänyt katsoa eteenpäin... Ja pam, kävelen päin penkkiä, jonka istuinlauta osuu saman jalan samaan kohtaan kuin betonitolppa aiemmin. Nyt sattui jo perkeleesti. Raksamies pelästyi pahan kerran, eikä varmaan vähiten sitä, että nauroin omaa idiottimaisuuttani niin, että kyynelet valui silmistä. Joka tapauksessa nyt jalka on paskana. Se on turvonnut, ja arvelen, että huomenna siinä on komea mustelma. Saa nähdä pääsenkö lähtemään Mentoniin sitruunafestareille.
Mimmu lähti alkuillasta kohti Helsinkiä ja taitaa istua tälläkin hetkellä koneessa. Toivottavasti matka kotiinpäin sujuu vähän jouheammin kuin tulomatka...
2 Comments:
Au! Sympatiani!
Itse asiassa suureksi pettymyksekseni mustelma on aika vaatimaton. Kipuun nähden olisin kuvitellut, että se olisi ollut vähän toista kokoluokkaa, jolloin olisin napannut siitä kuvan blogiin. Tuo on niin vaatimaton, ettei kaiken ton valituksen jälkeen kehtaa.
Post a Comment
<< Home