Mimmun minivisiitti

Mimmun minivisiitti uhkasi kutistua ministä superminiksi, kun Lufthansan koneesta löytyi tekninen vika, ja se lähti Helsinki-Vantaalta vasta monen tunnin odottelun jälkeen. Viivytyksestä seurasi tietenkin se, että myös Frankfurtissa aiottu vaihto meni persiilleen. Onneksi Nizza on Ranskan toiseksi suosituin turistikaupunki ja lentokenttänsäkin siis maan toiseksi vilkkain. Näin ollen myös Frankfurtista tulee tänne monta lentoa päivässä, joten haimme vieraan lopulta Kaisan kanssa torstaina Place de Gaullelta "vain" noin pari kolme tuntia aiottua myöhemmin. Joka tapauksessa torstai-iltaa ei siinä hurjasti ollut jäljellä, kävimme syömässä ja pitkähköllä Antibes-by-night-kävelykierroksella (tunnettu myös nimellä "näin eksytän vieraan") ja siinä se.


Perjantai oli vierailun ainoa kokonainen päivä, joten olin ajatellut, että silloin mennään sitten Nizzaan. Lämpötilaeroa Suomeen oli varmaankin lähemmäs 30 astetta, aurinko paistoi lämpimästi ja jopa mulla oli takki välillä liikaa. Reittinä oli perinteeksi muodostunut rautatieasemalta vanhaan kaupunkiin, sieltä Chateau-kukkulalle (uutta reittiä pitkin tosin) ja varioiden sama reitti takaisin. Kukkatorin kupeessa creppiä syödessämme näkyviin ilmaantui tällainen herra

Ukko osoittautuikin varsinaiseksi bisnesmieheksi: heti kun näki (melko kaukaa), että olin ottamassa kuvaa, se käänsi selkänsä ja näytti sitten rahakulhoa. Että ilmaiseksi tätä koirasirkusta ei suinkaan saanut kuvata, lahjoituksen suuruus sentään jäi omantunnon varaan. No täytyy kai sitä jokaisen työstään palkkansa saada... Toivon vaan, että koiratkin saavat palkkansa ja ennen kaikkea, että niillä on siedettävät työajat.

Chateau-kukkulan näkymiä on kehuttu ennenkin ja miksipä se siitä olisi muuttunut. Auringonottajia oli kyllä huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla (joka taisi olla syyskuussa Maikun kanssa?), mutta olihan niitä nytkin ja oli siellä joku uimassakin. Helmikuussa!

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun mulla on täällä vieras, joka ei halua shopata. Luultavasti shoppailu olisikin jäänyt kokonaan väliin, ellei Mimmu olisi paljastanut, että siihen oli kotona ikäänkuin hieman rohkaistu ja käsketty kuluttaa matkabudjetti viimeiseen senttiin. Hahaa, siitähän emäntä innostui (joskin vieras vähemmän) ja paluumatkalla poikettiin sitten muutamaan liikkeeseen. Junassa (joka oli mennen tullen tupaten täysi ties mistä syystä) oli kuin olikin sitten pari kassia ja nyssäkkää enemmän kuin tullessa...

Palasimme illaksi siis Antibesiin, Kaisa kun ei tällä kertaa päässyt Nizzaan ja odotti siis ulkoiluttajaa kotona. Illaksi syömään L'Espadoniin (miekkakala), se olikin sitten kolmas kerta sinä päivänä ulkona syömässä. Ei ihme että olo oli nukkumaan mennessä hivenen raskas.