Tilanne Esprit-liikkeessä

On ihmisiä, jotka kärsivät korkeanpaikan kammosta. Tai aukeanpaikankammosta. On olemassa araknofobia, antropofobia, aerofobia, agorafobia, klaustrofobia, akrofobia, karsinofobia, astrafobia, nekrofobia, kardiofobia... Mulla on kammo yli-innokkaita (lue: päällekäyviä) myyjiä kohtaan. Suomessa tämän fobian kanssa on helppo elää, koska suomalaisten myyjien palvelualttius tavallisesti rajoittuu tuotteen rahastukseen kassalla. Pieniin putiikkeihin en silti tavallisesti mene Suomessakaan. Enkä ainakaan, jos liikkeessä on enemmän myyjiä kuin asiakkaita. Shoppailuun on mahdotonta keskittyä, jos tuntuu siltä, että silmäpari porautuu selkänahkaan. Sovittamassa ei varsinkaan voi käydä, jos pukukopin oviverhon takana on joku odottamassa valmiina ahdistelemaan "no, oliko sopiva"-tyyppisten kysymysten kanssa. Onhan se naurettavaa, mutta niinhän kaikki fobiat ovat, enemmän tai vähemmän.


Olin etukäteen googlettemalla todennut, että Manhanttanin suurempi Esprit on Time Warner -ostoskeskuksessa.

Amerikkalainen palvelualttius oli tässä vaiheessa jo käynyt tutuksi, joten kun näin, että suhteellisen suuri myymälä oli lähes tyhjä, olin jättää jo koko käynnin väliin. Toisaalta olin varta vasten tullut Central Parkista ulos juuri tästä kulmasta, joten työnsin fobian taka-alalle, ja astuin sisään. Pääsin etenemään ehkä 5 metriä ennen kuin hyvin pirtsakka myyjätyttö tuli esittäytymään ("Hi, how are you? My name is Kiki...") ja vannottamaan, että tulisin kysymään, jos jotain kysyttävää tulisi. Hyvin ystävällistä, kiitos, tulen toki kysymään. Ja hymy-yritelmä päälle.

Pääsin etenemään rauhassa toiset 5 tai ehkä 10 metriä, kun Kiki tulee uudelleen. "Löytyykö mitään? Blaablaablaa". Nyt alkoi ahdistus nousta. Mumisin jotakin ja silmäilin samalla mahdollista pakoreittiä. Päätin kurvata vielä katsomassa yhtä hametta melko lähellä ulko-ovea. Eikö rynni toinen myyjä paikalle, tällä kertaa mies. "Löytyykö oikeaa kokoa?" (no en ole ehtinyt vielä katsoakaan). "Tätä olisi myös toisen värisenä. Missäs se nyt olikaan...". Löytää toisenvärisen hameen ja roikottaa sitä ilmassa selvästi odottaen jotain kommenttia. Kerroin, että toinenkin hame on kiva, mutta musta-harmaa helpompi yhdistellä, johon myyjä kertoi, että oranssisävyistä hametta voi kivasti yhdistää ruskeaan. Tässä vaiheessa olin päättänyt paeta välittömästi, kunhan pääsen myyjästä eroon. Mies poistui, samoin minä ja nopeasti. Luultavasti samaa hametta saa Suomestakin.