Sisko ja sen veli Isossa Omenassa

Huh. Käytännössä koko päivä ollaan oltu reissussa (2 tuntia tästä päivästä tosin menetettiin aikaeron takia). Mun erinomainen lentokarmani ei riittänyt Dallasia pitemmälle. Peten lentokarmahan on sitä luokkaa, että ihme jos oikean vuorokauden puolella pääsee perille. Dallasissa koneen piti olla kaikin puolin ajoissa, istuimme jo koneessa ja kone oli jo liikkeessäkin, kunnes se sitten pysähtyi ja kapteeni tiedotti, ettei Newarkin kentälle anneta toistaiseksi laskeutumislupaa kenellekään. Syytä ei kerrottu. Siispä nokka takaisin porttia kohden ja terminaaliin odottamaan lisätietoja. Ikuisena pessimistinä aloin jo olla varma, että lähtö siirtyy seuraavaan päivään, mikä olisi sotkenut huolella suunnitellun aikataulun aika perusteellisesti. Pessimismin hyvä puoli on se, että useinkin saa yllättyä iloisesti. Alle tunnin odottelun jälkeen pääsimme uudelleen koneeseen ja saavuimme lopulta Newarkiin vain tunnin myöhässä, klo 19.30 paikallista aikaa.

Ikuinen Pessimisti pääsi jälleen ilahtumaan iloisesti, kun hotellin varaus todellakin löytyi, huone oli sellainen kuin pitikin (kaksi double-sänkyä, vieläpä eri huoneissa) ja jopa huoneen langaton nettiyhteys, jonka avustuksella tätäkin tässä naputetaan, pelaa. Kerrassaan hämmästyttävää.


Koska edellisestä murkinasta alkoi tässä vaiheessa jo olla tovi, lähdimme saman tien metsälle. Hotelli on aika lähellä Times Squarea, sikäli kun se jollekin jotain sanoo. Kuljimme H. Moilasina haavi auki taivaalle tuijottaen, eikä kukaan varmaankaan huomannut, ettei olla paikallisia. Täytyy huomenna muistaa pitää ainakin suu kiinni, ettei tipu pulunkakka suuhun. Näin illalla sitä vaaraa ei taida olla.