Elämää saunassa

Ei ole tullut viime aikoina hirvittävästi kirjoiteltua: saunaa muistuttavissa lämpötilaolosuhteissa koneella istuminen ei oikein innosta, eikä toisaalta juuri ajatuskaan kulje. Tästä voi päätellä myös missä määrin olen viime aikoina saanut mitään töitä tehtyä, etenkin kun varsinaisen työkoneen virustorjuntaohjelman päivityksessä ilmaantui odottamattomia ongelmia, ja olen siirtynyt toistaiseksi käyttämään vanhaa kunnon paskaceria. Kirjoitustauko on saattanut karkottaa yhden kolmesta vakituisesta lukijasta, joten en viitsi karkottaa 50 prosenttia jäljellä olevasta yleisöstä kuvaamalla kyseistä ongelmaa sen tarkemmin.

Mainittu helleaalto saapui Ranskaan samoihin aikoihin kuin Tanjakin, siis viime viikon puolivälin tienoilla. Tanja tuli junalla aivan yhtä hikisestä Barcelonasta, josta matka muutamien pienien ongelmien seurauksena kesti peräti 16 tuntia. Voi vain kuvitella, miten kypsä moinen matka on taittaa yksin... Tanja oli Nizzassa ja Monacossa käynyt jo aiemmin ja Barcelonassa saanut hikisestä kaupunkikartoituksesta tarpeekseen, joten päädyimme pysymään Antibesissa ja ympäristössä, mikä näillä helteillä oli emännälle kieltämättä helpotus. Ohjelmasisältönä siis lähinnä rantalomailua, kyläympäristössä pyörimistä, syömistä ja lauantaina retki Juan-les-Pinsiin, joka on Antibesin niemen toisella puolella sijaitseva bilehileturistikeskus. Juan-les-Pins on ilmapiiriltään ihan toisenlainen kuin Antibes, joka tosin tähän vuodenaikaan on yhtä lailla turistikeskus, muttei todellakaan bilehileille suunnattu. [On Antibesissakin disko, jossa olen peräti kerran käynytkin, ihan ensimmäisellä viikolla. Kyseinen Golden Gate on tosin aikamoinen luola, hiukan sivussa ja niin piilossa, etten löytäisi sinne uudelleen. Ties mikä salakapakka...] Tanjan paluulento oli jo sunnuntaina, joten äkkiä humahti sekin vierailu. Seuraavaksi saapuukin sitten Joe jo ensi lauantaina. Toivon mukaan helleaalto siihen mennessä hellittää, viikkoa ei oikein ehkä jaksa rannallakaan maata, eikä näillä lämpö- ja kosteusasteilla juuri muuta kykene tekemään. Paitsi nukkumaan päikkäreitä pimennetyssä makuuhuoneessa, kuten on todettu. Yritin tämän viikon alusta ottaa käyttöön uuden päivärytmin: aamulla viimeistään kuudelta ylös, töitä puoleen päivään, sitten siesta ja illalla sitten toinen työrupeama. Suunnitelman ainoa heikko kohta on ollut siinä, että minähän en aamulla kuudelta pääse ylös sängystä sitten millään. Mutta huomenna uusi yritys, kolmas kerta toden sanoo.