Arrrrgh!

Alkaa hermopinne kiristyä pikkuhiljaa. Totesin tässä jokin aika sitten, että eräs asiakkaani, jokseenkin epäluotettava käännöstoimisto (käytetään siitä vaikka nimeä Kökkönet), ei taas kerran ole maksanut laskuani ajoissa. Kyseinen työ, joka vielä oli harvinaisen ärsyttävä sopimuskäännös (kaikki lakitekstiltä haiskahtavatkin tekstit ovat pääsääntöisesti kamalia), on tehty ja palautettu huhtikuussa. Laskua en voinut heti silloin lähettää, koska piti odottaa työn viitenumeroa koordinaattorilta. Tätä odottelin pari viikkoa. Periaatteessa laskua ei myöskään silloin olisi saanut lähettää, koska kaikki Kökkönetille kuukauden aikana tehnyt työt on niputettava yhteen ja laskutettava kuun lopussa - ja huhtikuun osalta tämä mahdollisuus oli siis viitenumeron takia mennyt ohi. Olisi pitänyt siis odottaa toukokuun loppuun, mutta tein laskun silti jo puolessa välissä kuuta ja ilmoitin, etten ko. kuussa aio tehdä kyseiselle toimistolle muita töitä. Lasku lähti siis matkaan, ja eräpäivä oli kesäkuun loppupuolella.

Kesäkuun lopulla rahoja ei kuulunut. Olen yrittäjäksi aivan liian kiltti, enkä lähtenyt riehumaan heti. Välillä unohdinkin asian. Kun eräpäivästä oli kulunut jo pari viikkoa, ärsytyskynnys ylittyi ja laitoin laskutukseen kyselyn, että missähän rahat viipyvät. Ei vastausta. Seuraavana päivänä laitan samaan osoitteeseen uuden meilin ja sen liitteenä maksukehotuksen asiaankuuluvine kuluineen. Menee joitakin tunteja ja vastaus saapuu. Laskua ei kuulemma ole koskaan saapunut reskontraan. Lisäksi minulla ei kuulemma ole oikeutta laskuttaa ko. summaa, koska heidän tietokannassaan kyseisen työn laskutettavaksi summaksi on merkitty noin sata euroa vähemmän. Että voinko korjata laskun ja lähettää sen uudelleen. Laskutushenkilö lähettää vielä tietokannasta automaattiviestin, josta selviää summa, jonka työstä heidän mukaansa saa veloittaa (tämä viesti olisi pitänyt tulla minulle jo silloin, kun työn tein. Eipä tullut, minkä pystyin myös todistamaan). Tarkoittaa suomeksi sitä, että työn hoitanut tyyppi on sössinyt ja syöttänyt tietokantaan väärän sanahinnan. Sanahintani on Kökkönetille ollut alusta asti sama, joten kyse ei ole myöskään hinnanmuutoksen aiheuttamasta sekaannuksesta. Eniten otti pannuun se, että laskutushenkilö ilman muuta oletti, että laskussa on virhe. Lienee kuitenkin todennäköistä, että kääntäjä itse muistaa omat hintansa ja osaa laskuttaa niiden mukaan. Minunkin sanahintani pitäisi heiltä kyllä löytyä, joten helppo se olisi ollut laskutushenkilön itsekin tarkistaa.

Laitan jälleen viestin, jossa ilmoitan, että sanahintani on X ja on aina ollutkin, joten tietokannassa on virhe, minkä vuoksi en myöskään tee uutta laskua, vaan vanha jää voimaan. Tämä tapahtui eilen, sen jälkeen ei ole vastausta kuulunut. Tässä vaiheessa olen jo päättänyt, että kyseiselle Kökkönetille en tee koskaan enää yhtäkään työtä. Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun laskujen kanssa on ongelmia. Jos joutuisin kaikkien asiakkaiden kanssa tappelemaan laskuista samalla tavalla, en ehtisi muuta tehdäkään.

Välillä tämä käännösbisnes ihmetyttää. Millä muulla alalla asiakas määrittää, mitä maksuehtoa ja viivästyskorkoa käytät ja milloin saat laskun lähettää? En tiedä, kun ole toiminut yrittäjänä millään muulla alalla, mutta jotenkin en osaa kuvitella, että putkimies putket fiksattuaan odottelisi asiakkaan lupaa laskun lähettämiselle. Suurin osa käännöstoimistoista (muut asiakkaat ovat asia erikseen) toimii tällä periaatteella - laskua ei saa tehdä, ennen kuin virallinen tilaus on tullut. Ja se voi tulla reilustikin sen jälkeen, kun käännös on jo toimitettu. Verrattuna putkimiehiin ja muihin remppareiskoihin kääntäjäparka on siitä huonossa asemassa, että kääntäjistä on jossain määrin ylitarjontaa. Tämä ehkä johtuu ainakin osittain siitä, että periaatteessa kuka vaan voi ryhtyä kääntäjäksi, ammatin harjoittaminen kun ei edellytä mitään muodollista pätevyyttä. Niinpä kääntäjän on nieltävä kaikenlaista, jotta pysyy leivän syrjässä kiinni. Kun taas remppareiska voi määrätä itse millä ehdoilla ja hinnoilla työnsä tekee, jos asiakas ei näihin tyydy, voi mennä muualle - reiskoista kun tuntuu olevan pulaa sen verran, että oven takana on joka tapauksessa jatkuva jono. Ammatinvalintaiässä oleville (joita lukijakunnassa ei ole varmaan yhtäkään...) voin kokemuksen karhealla rintaäänellä sanoa, että humanistinen tiedekunta kannattaa unohtaa ja suunnata suoraan jollekin alalle, jolta oikeasti löytyy töitä ja elanto. Myöhemmällä iällä voi sitten käydä humanistisessa harrastamassa jotain mielenkiintoista, kuten vaikka folkloristiikkaa.

En tarkoita tällä nyt sitä, että olisin äärettömän tyytymätön nykyiseen työhöni. Päinvastoin, yrittäjyys kyllä sopii minulle, kääntäminen sinällään on ihan jees ja tämä vapaus mennä ja tulla niin kuin haluaa, on suuri plussa. Mutta jos saisin siirtyä ajassa taaksepäin ja neuvoa 15-vuotiasta itseäni, neuvoisin kyllä tekemään vähän toisin.