Kirppusirkus

Tämä on ollut oikein harvinaisen hirveä puolitoistaviikkoinen. Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään hetkeä, etten olisi stressanut jonkun vastoinkäymisen kanssa. Kun yksi ongelma on hoidettu edes jollakin tavalla pois päiväjärjestyksestä, tulee eteen jotakin uutta. Sähkökatko sulakeongelmineen, hajonnut pesukone, räjähtänyt sähkölamppu ja maksuhaluton asiakas eivät toki riittäneet. Kirppujahan tässä vielä kaivattiinkiin...

Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä: kirput ovat Suomessa koirilla suhteellisen harvinaisia, ilmeisesti lähinnä kylässä jostakin villieläimestä, jonka hoteisiin myös palaavat, kun toteavat koiran vääräksi isäntäeläimeksi. Näin ainakin annoin informoida itseäni netissä. En muista koskaan kuulleeni Suomessa koirasta, jossa olisi kirppuja. Kun taas täällä taitaa olla pikemminkin harvinaisuus sellainen koira tai kissa, jossa ei koskaan olisi ollut kirppuja. Lämpimässä ilmanalassa nuo viihtyvät paremmin. Minä tyhmääkin tyhmempi idiootti en tätä tajunnut, enkä myöskään ymmärtänyt suojata Kaisa-rukkaa tällaista uhkaa vastaan. Nyt moinen tyhmyys ihmetyttää itseänikin, mutta jälkiviisashan onkin aina helppo olla. Jos tädillä olis munat, täti olis setä, sanoi isäkin aina. Eli jossittelu on turhaa ja hyödytöntä. Turha siis miettiä, olisiko tämä ollut estettävissä.

Ensimmäinen kirppu Kaisassa ehkä oli jo Matrix-ryhmän vierailun aikana, kun Umppis bongasi Kaisan turkin päältä öttiksen. En ole kirppua koskaan nähnyt, eikä olentoa kai kukaan aukottomasti tunnistanut. Kun turkista ei kolmen ihmisen etsimiselläkään löytynyt muuta, arveltiin, että se oli kaiketi joku muu vipeltäjä. Jossakin vaiheessa viime viikolla huomasin kuitenkin, että vipeltäjiä oli turkissa useita, eikä tulkinnan varaa tällä kertaa ollut - kirput olivat hyökänneet. Sota julistetettiin alkaneeksi.

Ensi töikseni hain apteekista koiran turkkiin laitettavan kirppumyrkyn, samantapaisen kun Suomessa käytettävä Exspot. Myrkyn vaikutuksen pitäisi kestää ainakin neljä viikkoa, ja sen pitäisi estää tänä aikana siis myös uudet hyökkäykset. Käsittelyn jälkeisinä kahtena päivänä koiraa ei saa kastella, sen jälkeen kyllä. Samalla aloitin vimmatun pyykkäämiseen ja tyrkkäsin 95 asteeseen kaikki kämpässä olleet lakanat ja muut tekstiilit. Tottakai myös imuroin hiki päässä, vaikka imurin tehokkuudesta olikin pieniä epäilyksiä.

Kirppujen määrä (turkissa) alkoi selkeästi vähetä melko pian, enkä turkkia kammalla sitkeästi haravoidessanikaan löytänyt sieltä kuin yhden kaksi vaeltajaa päivässä. Kunnes sitten yhtenä päivänä niitä oli taas jo selvästi enemmän. Kaisa oli ollut uimassa, mutta vasta 3 päivää lääkkeen laittamisen jälkeen, joten sen ei pitäisi vaikuttaa. Tiedä häntä, mutta todennäköisempää ehkä kuitenkin on, että kämpässä oli kirppuja vielä sen verran, ettei kirppumyrkyn suoja kuitenkaan riittänyt. Tajusin, että kirpuilla on ylivoima ja lisäksi maastoetu: alakerran juuttityyppinen kokolattiamattohan (ks. kuva yllä) on mitä mainioin alusta perheenkasvatukseen. Lisäksi ymmärsin, että jos ainoa aseeni on kivikautinen imuri, en voita tätä sotaa koskaan.

Carolinelta kuulin, että kemppareista (droguerie) saattaisi saada sellaisen kapineen, joka erittää myrkkyä asuntoon ja tappaa sekä aikuiset elukat että niiden munat ja toukat. Kylän ainoa droguerie on Schlecker, ja jälleen kerran kiitin saksalaisia: hyllystä löytyi tappovälineitä jos jonkinlaisille öttiksille, myös puteli, jonka kyljessä luki Anti-Puces. Pulloja oli jäljellä vain yksi, joten en taida olla ainoa, jolla on tämä sama ongelma. Tarvitsin kuitenkin toisenkin pullon, joten laukkasin helteessä kiireen vilkkaa Juan-les-Pinsin Schleckeriin, joka luonnollisestikin oli juuri mennyt kiinni siestan vuoksi. Pyörin ympäri J-l-P:tä, ostin kaksi kirjaa ja palasin jälleen Schleckerin eteen. Ja sain kuin sainkin toisen pullon, vaikka usko oli jo vähällä loppua. Nyt oli siis kaikki valmiina suurta hyökkäystä varten.

Suurhyökkäys, vaihe 1: Kotona suljin ikkunat, kokosin kaikki esillä olevat vaatteet pyykkipussiin, asetin myrkkyputelit paikoilleen, yhden kuhunkin kerrokseen, käynnistin ne ja pakenin Kaisan kanssa paikalta. Puteleista suihkusi kaasua ilmaan kuin islantilaisista geysireistä. Ohjeen mukaan kaasun pitää antaa vaikuttaa 4 tuntia, ja tänä aikana asunnossa ei saa olla. Käytin ajan hyödyksi pesemällä mm. kaksi koneellista pyykkiä pesulassa ja makoilemalla Kaisan kanssa puistossa. Neljän tunnin jälkeen palasin asunnolle, avasin ikkunat ja perustin Kaisan kanssa leirin kadun puolelle (asun kadulla, jossa ei kulje autoja). Asunnossa haisi koimyrkky, ja pää tuli kipeäksi viiden minuutin pikavisiitin jälkeenkin. Odotettavissa oli kaikin puolin mukava ilta. Tällä välin olin selvittänyt tilanteen myös naapurin tädille Alinelle, joka muutenkin tietää kaiken, mitä kujalla tapahtuu. Täti kävikin vähän väliä kyselemässä, että "ça va?", miten menee.

Suurhyökkäys, vaihe 2: Kirppuarmeijan maastoedusta eli kokolattiamatosta oli päästävä eroon. Kun kämpässä oli myrkkykaasut hieman hälvenneet, jätin Kaisan vielä kadulle makoilemaan ja siirryin itse asunnon puolelle. Matto ei ollut lattiassa kiinni mitenkään, joten sen irrottaminen olisi ollut suhteellisen helppoa, jollei olisi ollut huonekaluja. Keittiön maton sain rullalle suhteellisen helposti, koska huonekaluja on vähemmän ja ne ovat yhtä arkku-sohvaa lukuunottamatta melko kevyitä. Tästä vaiheesta selvisin pienellä jalkavammalla, joka ei enää vaivaa. Kovin paljon. Olohuone olikin kinkkisempi, koska tilaa on niin vähän ja varsinkin koska kirjahyllyt (2 kpl) olivat varsin painavia. Sohvat (2 kpl) sen sijaan taitavat onneksi olla pahvivalmisteisia, kun eivät painaneet mitään.

Useamman tunnin äherryksen jälkeen matot olivat rullalla, niiden alta paljastuneet lattiat imuroitu ja pesty. Lähetin vuokranantajalle viestin, jossa kysyin, saako rullat heittää helvettiin. Matot olivat vanhat ja kärsineet, varmaan aika likaisetkin, joten lupa heltisi. Alinen kanssa kärräsimme rullat sitten roskikseen. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis, tämä samaten isältä opittu elämänviisaus tuli jälleen todistettua todeksi, kun aamulla heräsin ja totesin, että koko kroppaa kivistää.

Tulitauko: Tällä hetkellä sotatoimissa on tauko. Kaisan kirpputilanne tarkistetaan kuitenkin aamuin illoin ja pari kertaa päivän aikanakin, aseina kampa, pinsetit ja vesikuppi. Raukkaparka alkaa jo tottua siihen, että saa maata selällään eturappusten edessä kadulla, kun haravoin sen vatsakarvoitusta. Tuntuu alistuneen tilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne näyttääkin kohtuullisen hyvältä: kirppuja ei juuri näy. Optimismi on kuitenkin luonteeni vastaista, joten katsotaan nyt. Jollen olisi päättänyt tätä jo aiemmin, tekisin tuon päätöksen nyt: pitkäkarvaista koiraa mulle ei tule koskaan.

Ensi viikolla vieraaksi saapuu Tanja, työkaveri niiltä ajoilta, kun olin töissä erään matkapuhelinvalmistajan Salon-toimipisteessä. Kerroin, että täällä on sota käynnissä, mutta Tanja ei kuulemma pelkää. Apuvoimia on siis luvassa. Tanjan jälkeen tuleekin sitten Joe sekä Juttis ja Roba, jälkimmäiset kaksi majailevat tosin hotellissa Juttiksen allergian takia. Roba on ystävällisesti luvannut kyyditä koko porukan Touloniin, jossa on tämän seudun lähin Ikea. Jos vaikka saisin sieltä edukkaasti pari kivaa mattoa lattialle. Matkan varrelle osuu onneksi myös pari mielenkiintoista paikkaa, joissa en ole vielä käynyt. Mutta siitä lisää sitten, kun asia on ajankohtainen.