Urheilupäivä

Cannesin edustalla on kaksi saarta, pieni ja vielä pienempi, joista pieni on nimeltään Ile Ste-Marguerite ja vielä pienempi Ile St-Honorat. Molempiin pääsee pienellä lautalla Cannesin satamasta hintaan 11 eur eestaas. Tällaiselle reissulle päätimme Marin kanssa lähteä eilen ja kahdesta vaihtoehdosta arvoimme voittajaksi Ile St-Margueriten. Koska kyse oli reippailusta ulkoilmassa Kaisa lähti tietysti mukaan. Reippailu ulkoilmassa ilman koiraa on kuin sauvakävely ilman sauvoja. Eihän siinä ole mitään mieltä.

Cannesissa tankattiin kiinalaista take away -ruokaa puistossa ennen lähtöä, jottei nälkä pääsisi yllättämään ja suunnattiin lautalle. Onneksi en ollut panostanut kampaukseen ennen lähtöä.

Saarella oli saksalaista turistiryhmää lukuunottamatta melko autiota. Mikä nautinto päästä hetkeksi pois kaupungista, vaikkei Antibeskaan mikään metropoli ole. Luontoa täällä ei kuitenkaan ole kovin lähellä. Ensimmäiseksi pysähdyttiin ottamaan pari aurinkoista kuvaa (taustalla Cannes).



Sen jälkeen sitten suunta kohti koko saaren ainoaa nähtävyyttä Fort Royalia, jossa "Rautanaamiona tunnettu arvoituksellinen mies oli vankina 1687-1698I". Kyseessä siis sama heppu, josta on tehty Hollywood-elokuvakin, Leonardo di Caprio pääosassa. Leffassa muistaakseni rautanaamio oli (pahan) kuninkaan salattu (hyvä) kaksoisveli. Tosiasiassa vangin henkilöllisyys ei ole tiedossa tänäkään päivänä, mutta saksalaisen ryhmän oppaalta kuulin yhden version mysteeriin liittyvästä tarinasta: rautanaamiolla oli sellissään hieman standardia paremmat olosuhteet, hän sai mm. soittaa kitaraa ja vastaanottaa naisvieraita. Tällaiseksi naisvieraaksi oli uhrautunut (oppaan sanavalinta) Cannesilainen leskirouva, joka sitten vierailujen seurauksena tulikin raskaaksi. No sehän ei oikein ollut hyvä juttu leskinaisen maineen kannalta, joten lapsi annettiin korsikalaiselle imettäjälle. Tuohon aikaan Korsika kuului Italialle, joten imettäjälle oli sanottu italiaksi lapsen olevan korkeaa syntyperää "da buona parte". Josta poikalapsi sitten sai sukunimensä Bonaparte. Rautanaamio olisi siis ollut itsensä Napoleonin isä. Jaa-a, mistä tuon tietää... Linnoitusalueellakaan ei saksalaisen ryhmän lisäksi ollut juuri muita.

Alimmassa kuvassa näkyy vankila, yksi ikkunoista on Rautanaamion sellin ikkuna. Ei paskemmat näkymät. Linnoitusalueelle koirat sai ottaa, kunhan piti hihnassa, mutta museoon niillä ei ollut asiaa. Niinpä Kaisa jäi koiraparkkiin pihalle.

Fort Royalista sitten kiertämään saarta, jossa ei tuon linnoituksen lisäksi ole juuri muuta asutusta, ainoastaan kasvillisuutta ja sitä halkovia leveitä kävelyreittejä.

Käveltiin ensin saaren poikki toiselle puolelle, sitten rantaa pitkin takaisin lähtöpisteeseen.

Kaisa muisti yhtäkkiä olevansa vesihullu ja sai hillittömän vesihepulin. Muuten se ei näin talvisaikaan ole ollut ollenkaan kiinnostunut vesileikeistä. Sitä se ei kylläkään ihan vielä muistanut, että osaa myös uida.


Viimeinen lautta takaisin lähti viideltä. Kurvasimme junalla Antibesin kautta antamassa Kaisalle ruuan ja nappaamassa mulle yökamat mukaan ja lähdimme koko porukka saman tien Nizzaan. Mari, minä ja Tiffany kävimme vielä parilla St. Patrick's Dayta juhlivissa irkkupubeissa, mutta melko nuupahtanut Kaisa jäi siksi aikaa Marin sänkyyn nukkumaan. Seuraavana aamuna se oli kuitenkin jo klo puoli 8 sitä mieltä, että nyt voi sitten jo nousta.