Kuvataidetta

En sitten tänäänkään jaksanut lähteä Renoir-museoon, kun ilma on sieltä ja syvältä. Tosin juuri nyt ei sada. Jospa vaikka raahaan museoon Peten, jota luultavasti ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta ei se varmaan kehtaa kieltäytyäkään. Renoirin sijaan kävin kuvaamassa Antibesin katuvarsille joskus viime kesän jälkeen ilmestyneitä taideteoksia. Joskus ammoinhan täällä asusteli Picasso, jolla oli ateljee tuossa kulman takana Chateau Grimaldissa. Chateau Grimaldi toimii nykyisin toimii Picasso-museona. Vähän matkan päässä ateljeesta on pieni César's café -niminen kahvilaravintola, jossa Picasso kuuleman mukaan tapasi käydä. Picasson lisäksi täällä on joskus viime vuosituhannella viihtyneet muutkin taitelijat, joiden Antibes-aiheisia taideteoksia (tai valokuvia niistä) on ripoteltu pitkin kaupunkia niille paikoille, joissa taitelija maalausta väkertäessään on seisonut. Tähän mennessä olen löytänyt 5 taideteosta.

Tämä näkymä on ilmeisesti inspiroinut jo ennen postikorttien massavalmistusta, koskapa myös Claude Monet on ikuistanut lähes saman näkymän.

Seuraava on jokseenkin samasta kohdasta kuin edellinen, mutta vähän eri näkökulmasta. Kuvassa taiteilija itse poikansa kanssa.

Seuraava on hieman etäämpää, mutta samasta suunnasta kuin edellisetkin.

Viimeinen onkin sitten ainoa itse kaupungista, tämä on näkymä torilta, joka nykyisin tunnetaan nimellä Marché Provençal.


Kaisa linkutti tänään vasenta takajalkaa. Tunnustelin sitä ja tutkin anturat, mutta mitään ei näkynyt, eikä se tuntunut aristavan sitä. Ehdin jo kehittää mielessäni ties mitkä kauhuskeenariot (sillä kun on ollut myös outoja mahavaivoja), mutta päivälenkille se lähti taas ihan linkuttamatta. Niinhän sitä sanotaan, ett vanhuus ei tule yksin. Ei tule ei, koiran kohdalla ikääntyminen tuo näköjään mukanaan vainoharhaisuuden omistajalle.