Ongelmat jatkuvat

Tajusin eilen pitkin päivää, että täältä on viety myös yhtä jos toista muutakin, kuten mun kakkospuhelimeni ja vanha tyhjä lompakko. Molemmat olivat kirjahyllyssä olohuoneessa, joten ovat sitten tulleet olohuoneeseen asti. Ei mikään järin miellyttävä ajatus. Myös ranskanopettajani oli saanut keskellä yötä vastaajaansa viestin, jonka perusteella tiedetään nyt sitten ainakin se, että mukana on ollut myös joku tyttö, ja että tyypit ovat olleet ranskalaisia, ainakin Carolinen korvaan aksentti kuulosti ranskalaiselta.

Kannoin eilen Kaisan kuljetuslaatikon vintiltä alakertaan. Ilmeisesti Kaisa hermostui lootan näkemisestä, koska oli koko illan ja seuraavan yön ihan outo, läähätti ja maiskutti, nieleskeli, söi ruohoa käsittämättömään tahtiin ja oksensi lattialle pienen pihanurmikon verran vihreää. Ensin en tiennyt mikä sitä vaivaa, sitten tajusin, että oireet alkoivat heti sen jälkeen, kun boksi oli otettu esiin. Lentopelkoa siis. Kahden aikaan yöllä lähdimme lenkille ja vaivaista se meno oli, kunnes vein sen sitten vähän uimaan. Sen jälkeen stressioireet helpottivat hiukan ja saatiin kaikki nukuttua. Kun sitten oli aika lähteä kentälle, se ihme kyllä oli jokseenkin rauhallinen. Itse nappasin siinä vaiheessa pari rauhottavaa, etten omalla hysteerisyydelläni saisi sitä enää enempää tolaltaan. Nyt Kaisan pitäisi olla jo Amsterdamissa. Sen osalta huoli on vähän helpottanut.

Vuokrasimme Sannan kanssa koko viikoksi auton, koska Kaisaa bokseineen ei olisi niin mitenkään saanut kentälle muuten. Tarkoitus oli vuokrata pikkuauto, koska täällä parkkitilaa ei tavallisesti ole liiemmin. Ikävä kyllä Sannalle olikin sitten annettu tilattua kokoa suurempi menopeli, mikä ei täällä todellakaan ole etu. No eikö joku perkele ollut siitäkin murjonut takalampun rikki. Saa nähdä paljonko se kasvattaa tämän katastrofin laskua. Lukkoseppä tulee huomenaamulla, siihen menee n. 300, mutta ainakin sen jälkeen voin rauhassa poistua kämpästä. Nyt olen vienyt kämpän kaksi ainoaa rahallisesti arvokasta asiaa (=läppärit) kellariin, jos on ollut pakko johonkin lähteä. Kellarin luukun päälle olen kasannut 10 pahvilaatikollista paperitavaraa, jotka itse asiassa peittävät luukun niin, ettei sen olemassaoloa edes arvaa. Vaikka aika epätodennäköistä se varmaan on, että tulisivat näin pian takaisin.

Jottei elämä kävisi turhan helpoksi, havaitsin myös tänään, että Soneran posti se ei sitten taaskaan toimi. Meilit tulevat kyllä netin postilaatikkoon, mutteivät lataudu sieltä koneelle. Näin multa on sitten jäänyt mm. perjantaisia posteja kokonaan huomaamatta. Sepä on erinomaisen mukavaa silloin, kun koko bisnes perustuu sähköpostiviestintään.

Jään odottamaan mitä huominen tuo tullessaan. Kirosanavarasto on kyllä ollut ahkerassa käytössä.