Nietzschen jalanjäljillä

Pikkuveli saapui maahan eilen lauantaina täysin aikataulun mukaisesti, mikä tulee yllätyksenä kaikille niille, jotka ovat Peten blogin lentotarinoita lukeneet. Eilen kävimme turistijunalla Juan-les-Pinsissä (Kaisalle ja mulle kolmas kerta kyseisessä pikkujunassa), mutta muuten ei tehty mitään kovin kummallista. Tänään oli sitten herätys klo 8 ja lähtö Ezeen 9.14 lähtevällä junalla. Jäi viime visiitiltä kaivertamaan se Nietzschen poluksi kutsuttu reitti, jota pitkin Ezeen pääsee kipuamaan jalan. Maikun kanssahan kävimme siellä bussilla (vastaava blogikirjoitus löytyy täältä). Kaisa tuli tottakai mukaan. Nietschen polku lähtee läheltä juna-asemaa. Reitti nousee ensin vuorenrinnettä ylös, kaartaa sitten kuvassa näkyvän vuoren taakse, ja jatkaa vielä nousua jonkun verran sen jälkeen. Lähes koko reitti on melko jyrkkää nousua, ja siihen meni taukoineen noin reilu tunti.

Polku on saanut nimensä Nietzchen mukaan siksi, että kyseinen herra on tarinan mukaan suunnitellut kirjaansa "Näin puhui Zarathustra" samalla, kun kiipesi kinttupolkua pitkin ylös Ezeen. Pete on lukenut kirjan, minä en. Oli kuulemma hieman outo.

Maisemia kelpasi katsella, merta taustalla ja jylhää vuoristoa edessä. Tässä ollaan vielä alkutaipaleella, kuten voi todeta Peten punaisuuden asteesta.







Tässä vaiheessa alkoi jo punaisuuden astekin kohota...

Juoma- ja hienpyyhintätauon aikana perinteinen itselaukaisinviritelmä. Ensimmäinen otos ei useinkaan mene ihan nappiin...mutta toisesta tulikin sitten jo ihan ok.


Kolmen vartin kapuamisen jälkeen saatiin sentään jo näköhavainto kylästä.

Alas laskeutuminen oli vähemmän raskasta, mutta kävi kyllä pohkeille, joten huomenna saattaa tämänpäiväinen liikuntaharrastus tuntua jaloissa.

Kotona korkattiin pääsiäismuna ja haettiin pizzat (ettei ainakaan liikaa pääse laihtumaan). Hyvää pääsiäistä vaan kaikille, näin jälkikäteen...