Ranskalainen punkki

Blogin nimeä täytyy vaihtaa. Jos jollain on hyvä ehdotus, sen saa jättää kommenttilootaan. Myös huonoja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan. Tai ihan viestejä ilman mitään ehdotuksiakaan... Suomessa ollaan, tosin ihan vielä ei kotona asti, vaan Sannan nurkissa Haagassa. Kaisa odotti täällä hyvissä voimissa, mutta selvästi aika uupuneena. Eilen löysin sen korvan takaa punkin. Arvelen, että se on tuliainen Ranskasta, näytti nimittäin erilaiselta kuin ne, joita ennen olen kiskonut sen turkista. Yhtä etova se kyllä oli.

Koska lähes kaikki lukijat ovat Suomessa, on vissiin turha kertoa, että täällä on muuten kylmä. Olen siirtynyt käyttämään talvitakkia, joka Antibesissa oli talvellakin liian lämmin. Kai tännekin kesä tulee sitten lopulta joskus. Jollei tänä vuonna niin viimeistään seuraavana... Verkkokaupasta menin ja ostin uuden puhelimen, joka on entistä huomattavasti hienompi (entinen oli hirveä, joten sikäli mikä vaan malli olisi kelvannut). Erinomainen keino varkauden jälkeisen hatutuksen minimointiin on hankkia kaikki kadonneet esineet takaisin nopeasti ja mahdollisuuksien mukaan parempina versioina kuin alkuperäiset. Joka tapauksessa puhelin toimii ja numero on sama kuin ennenkin. Edelleenkään mulla ei ole kylläkään juuri kenenkään numeroita.

Alla vielä kuvia lähtötunnelmista.

Kaisa ja lentoboksi. Tässä ollaan jo kentällä.

Matkalaukut painoivat reilun 25 kiloa kappale. Niitä oli mukava kantaa keskellä yötä kolmanteen kerrokseen talossa, jossa ei ole hissiä.