Ranskalainen juhannus

Hannan ja Rikun lähdöstä on kulunut nelisen päivää, ja vasta nyt tuntuu, että rutiinit alkavat palautua ennalleen. Pyykit on pesty, ja kämppä jotenkuten siivottu. No myönnetään - en kyllä ole jaksanut imuroida, mutta kohta on kai tehtävä sekin, koska seuraavat vieraat eli Umppis, Petra (edellisen sisko) ja Vilma (edellisen tytär) saapuvat jo torstaina.

Kävin tänään Kaisan kanssa pursiseuralla uimassa keskellä päivää, kun alkoi tulla töitä tehdessä hiukan kuuma. Ei tosin työtahdin takia... Täällä vaan alkaa olla jo aika mukavat kesälämpötilat, puolenyön maissakin vielä lähemmäs 25 astetta. Parin viikon päästä saattaa olla jo melko tukalaa. Kaisa on ilmeisesti seonnut tuon uimaharrastuksensa kanssa: nyt se lähti seuraamaan vanhahkoa miesuimaria niin pitkälle, että olin jo hyppäämässä veteen sitä pelastamaan (Kaisaa siis, en uimaria). Ilmeisesti sitä täytyy tästä lähin valvoa kuin pientä lasta, ettei innostu uimaan liian kauas. Kaisa on aina ollut vesihullu, mutta täällä se hulluus on saanut ihan uudet mittasuhteet, kun uimaan pääsee joka päivä. Rannalle mentäessä se vetää kuin höyryveturi, ei näe eikä kuule mitään, vaikka vastaan tulisi bokseri tai joku muu lyttynenäinen vihollinen. Paluumatkalla ei sitten olekaan kiire minnekään.

Valehtelin viime viikolla ainakin parille ihmiselle, ettei täällä vietetä juhannusta. Väärässä olin, kyllä sitä vietetään. Tosin ei aattona, vaan vasta juhannuspäivänä. Suomalaiset ovat ilmeisesti hätäistä kansaa, kun sekä joulu että juhannus täytyy juhlia jo aattopäivänä, kun suuri osa muuta maailmaa juhlii vasta varsinaisena pyhänä. Tai sitten on haluttu maksimoida krapulapäivien määrä. Juhannusta vietettiin täällä itse asiassa vähän samaan tapaan kuin Suomessa: Picasso-museon pihaan oli kyhätty tuli, siis selvästi kokko, mutta pienempi. Lavalla soitti orkesteri (siis ihan selvät juhannustanssit!), ja teltassa myytiin ruokaa ja juomaa, ei kylläkään grillimakkaraa. Kokon ympärillä sitten tanhuttiin ja välillä tulen yli myös hypittiin. Kukaan ei oksentanut kokkoon, sammunut sen päälle tai tapellut, mutta muuten erot suomalaiseen jussiin eivät olleet niin suuria kuin olisi voinut luulla. Koko ranskalainen juhannus olisi mennyt multa todennäköisesti täysin ohi, ellen olisi törmännyt iltalenkillä satamassa suomalaiseen Ritvaan, joka 14 vuotta lähiseuduilla asuneena tiesti kertoa, mitä kaupungissa tapahtuu. Päädyinkin sitten viettämään illan Ritvan, Busterin (lapinkoira) ja espanjalaisen Carlosin seurassa. Iltalenkki venähti siis hiukan pitkäksi.