Maailman surkein suunnistaja eli Ikea II

Miten on mahdollista, että elokuussa löysimme Ikeaan Juttiksen, Roban ja Joen kanssa helposti ilman sen enempää harhailua siitä huolimatta, että kenelläkään ei ollut hajuakaan siitä, missä se oikeasti on, kun taas toisella kertaa, kun olin aivan satavarma, että osaan paikan päälle (1. virhe), enkä ottanut mukaan karttoja tai katsonut Ikean sivujen karttaa kovinkaan tarkasti, perille löytäminen kesti sitten 3 tuntia puolentoista tunnin sijaan? Lähdin matkaan Chrisin kanssa, joka oli Ikea virgin, eli ei ollut tätä ennen käynyt sen enempää Toulonin Ikeassa kuin muissakaan. Olin mainostanut Chrisille, miten helppo sinne on löytää, joten Chris luotti siihen, että osaan luotsata meidät perille (2. virhe), eikä siis myöskään ottanut karttoja tai edes paikan osoitetta mukaan.

Periaatteessahan reitti on iisi: A8-motaria vaan suoraan, yksi käännös Touloniin A57-tielle, puoli tuntia ajoa ja sinikeltainen purkki tulee vasemmalle. Vaan kun en muistanut tuota käännöstä ollenkaan... Niinpä hurautimme siitä ohi ja ehdimme ajaa kohtuullisen kotvan, ennen kuin oikeasti todella aloin epäillä, että nyt ei kyllä olla oikealla tiellä. Olin satavarma (taas) siitä, että tiesin missä menimme harhaan ja myös siitä, miten löytää takaisin perille, mutta jostain syystä (ihme) Chris ei tässä vaiheessa tainnut kauheasti enää luottaa co-driverinsa suunnistuskykyihin, vaan kaivoi hanksikaslokerosta GPS:n. Sitten vaan soitto Suomeen kollegalle, jonka tiesin olevan netin äärellä (kiitos, Eve!) ja osoite laitteeseen. Löysimme perille sitten lopulta, ja Chris sai kaupasta haluamansa, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Täytyy sanoa kyllä, että mieheltä ei mennyt hermo missään vaiheessa, mitä ihmettelen. Totesi jälkeenpäin, että mun kanssa ei ole koskaan tylsää lähteä päiväretkelle, mistä voi päätellä, että kaikenlaista on sattunut ennenkin...

Itse ostin vain pikkujuttuja, kuten mätitahnaa ja sohvaan uuden päällisen: