Suomi-tietoa kerrakseen

Antibesin elokuvateatterissa esitettiin maanantaina matkailufilmi Suomesta. Kyseessä oli osa Conneissance du Monde -sarjaa, jossa Jean-Luc Jotakin esittelee eri maailmankolkkia matkailusta kiinnostuneille. Pakkohan se oli nähdä: suomalaista aina kiinnostaa, mitä muut Suomenmaasta ja sen asukkaista sanovat.

Etukäteen arvelin, että sali olisi varmaankin lähes tyhjä. Eikä mitä. Kun astuin suomalaisen tanssilavamusiikin tahdittamana saliin, se oli jo yli puolillaan. Jo ensi silmäyksellä oli selvää, että keski-ikä oli siinä 75 ikävuoden nurkilla ja vallitseva hiusmalli permanentattu harmaa kypärä (naiset) tai harvojen hapsien peittämä kalju (miehet). Olin epäilemättä koko salin ainoa alle 50-vuotias, kunnes Andrea ja Simonetta liittyivät joukkoon. Sen jälkeen alle 5-kymppisiä oli sitten 3.

Valkokankaalla esitettyä filmiä kommentoi siis lavalla (ranskaksi, kuinkas muuten) herra Jean-Luc. Itse filmi oli jaettu kahteen tunnin mittaiseen osioon. Ensimmäisen osan perusteella Suomessa on paljon lunta, luontoa, eläimiä, lumilinnahotelli, ortodoksiyhteisö asuineen, mutta ei juuri muita ihmisiä taloista puhumattakaan. Realismia edusti keski-ikäinen kaljamahaa kasvattanut mies, joka pulahti avantoon.

Seuraavalla puoliajalla päästiin asiaan, nimittäin Turkuun. Oli keskiaikaisiin asuihin pukeutunutta kansaa (keskiaikaiset markkinat), tuomiokirkko, joen rantaa, linnaa ja aina yhtä ihana kauppatori. Realismi puuttui: missä oli DBTL ja joen rannassa oksentavat alkuperäisasukkaat? Turusta Helsinkiin ja esitys pysyi samalla linjalla. Helsingistä Porvooseen - en sentään keskeyttänyt Jean-Lucia kertomalla, että yks humalainen jannu muuten poltti tuon kirkon kesällä...

Toiselle puoliajalle oli myös mahdutettu perinteinen tämä-on-hullua-kansaa-osio: eukonkanto, kullanhuuhdonta kaatosateessa ja suofutis oli saatu mukaan. Kaiken kaikkiaan kahden tunnin tehopakettiin oli saatu mahtumaan kaikki mahdolliset kliseet Suomesta ja suomalaisista, mutta koti-Suomea siitä ei oikein tunnistanut. Jean-Lucin tarkoituksena tosin ei ollut vain esitellä Suomea, vaan lähinnä houkutella ihmisiä sinne kimppamatkalle. Aurajoen varressa vatsaansa tyhjentävä festivaalivieras ei kieltämättä ole paras mahdollinen matkailuvaltti.

Aika tuju paketti turisti-infoa siis. Ihme kyllä Andrea ei nukahtanut, vaikka muuten tuppaakin nukkumaan leffat läpeensä ja tämä tuskin oli mielenkiintoisimmasta päästä. Tarjosin A:lle ja S:lle drinksut palkinnoksi siitä, että jaksoivat loppuun asti.