Lähdön tunnelmissa

Täällä juhlittiin eilen Halloweeniä. Asianmukaisesti pukeutuneita kersoja juoksenteli pitkin kaupunkia ja boulangerie oli koristeltu kurpitsoilla. Ei aidoilla kuitenkaan. Iltalenkillä noin 8-v. tyttö (en osaa ikinä arvioida lasten ikää, joten luultavasti se oli 6 tai 12) tuli kohti, ojensi karkin ja sanoi bisou. Kuvittelin tytön tarkoittavan poski-bisouta, koska niitähän täällä jaellaan anteliaasti muutenkin. Vaan ei, piti pussata suoraan suulle. Olipa outoa. Kulttuurishokki suorastaan.

Kaisa on dogsitterillä. Istun siis kotona yksin ja se on yhtä outoa, jollei oudompaakin kuin olla Suomen kotona yksin. Mitä tehdään mansikkarahkapurkille sen jälkeen, kun rahka on syöty? Ei kai sitä voi roskikseen heittää ennen kuin se on nuoltu? Oli aika lähellä, etten äsken huhuillut alakertaan, että täällä olis purkki tyhjänä. Kaisa kyllä jäi hoitoon mielellään, siellä kun on se komea lapinkoirapoika Buster. Kivaa niillä on keskenään, peuhaavat ja pistävät kämpän matalaksi. Buster yritti pari kertaa liian tuttavallisesti työntää nenänsä Kaisan hännän alle. Siitä tuli kyllä välitöntä palautetta, eikä poika parin kerran jälkeen enää edes yrittänyt. Eihän Kaisa varmaan edes halua enää kotiin, kun viikon päästä menen sitä hakemaan. Snif. Kaisa on ollut hoidossa niin monta kertaa, että tiedän kyllä jo, kummalla on enemmän ikävä. Kunhan kaikki vaan menis hyvin. Vähän huolestuttaa.

Huomenna on sitten lento Brysseliin, perillä olen kai joskus neljältä iltapäivällä. Seminaari alkaa vasta perjantaina, mutta niille, jotka saapuvat jo torstaina, on jotain iltaohjelmaa. Saa nyt sitten nähdä mitä. Ihanaa päästä vähän muille maille! Talvitakki lähtee mukaan, Brysselin säät on lupaavasti kylmentyneet. Täällä tosin on vielä se 20 päivisin, joten täytynee kantaa takki kentälle, ei sitä päälle voi laittaa.

Seuraavaksi kirjottelenkin sitten Brysselistä!