Auts!

Auts 1. Elämä Ranskan Rivieralla on totta tosiaan vaarallista: olin kävelyttämässä Kaisaa Fort Carrén ympäri lauantaina, kun jalkaan yhtäkkiä pisti kovaa. Vilkaisin alas sandaaleihin ja säikähdin niin penteleesti. Isovarpaan ja sen-toiseksi-suurimman-varpaan välissä nökötti ampiainen. Heilutin jalkaa mielipuolisesti, mutta pirulainen ei suostunut irrottamaan otettaan ennen kuin otin kädet avuksi. Jalkaa jomotti niin, että linkkasin lähimmälle penkille tarkastelemaan vahinkoja. Sanomattakin selvää, että olin jokseenkin tasan puolivälissä tunnin mittaista lenkkiä, joten kotimatkaa ei voinut oikein lyhentääkään. Nyt eletään jo maanantaita, eikä varvas ole elpynyt, päinvastoin. Sen on punainen ja turvonnut (luovuin sandaalien käytöstä toistaiseksi...) ja sitä kutisee ja särkee vuorotellen siitäkin huolimatta, että otin käyttöön hydrocortisonin ensiapuna. Biologia ei varsinaisesti ole koskaan ollut vahvimpia osaamisalueitani, mutta muistelisin lukeneeni, että pistettyään ampiainen kuolee. Kysyn vaan, että kannattiko pistää?!

Auts 2. Chris sai Ikea-reissun jälkimaininkeina kaksi ylinopeussakkoa, yht. 200 eur. Ja lisäksi 3 rangaistuspistettä ajokorttiinsa, jolla on ennestään kaksi pistettä. Kun niitä kerää 12, saa bonuksena luovuttaa korttinsa vuodeksi viranomaisille. Tunsin olevani osasyyllinen, vaikkei mulla kyllä ollut aavistustakaan, että Mini Cooperilla edes pääsee ylinopeutta motarilla... Puhumattakaan, että olisin tiennyt kameroista tai nopeusrajoituksista. Joka tapauksessa tarjouduin maksamaan osan sakoista, mistä Chris kylläkin kieltäytyi. Lupasin kuitenkin tarjota lounaan perjantaina, jonkinlaisena korvauksena. Saanpahan siinä sivussa lounasseuraa minäkin.

Tein tänään jälleen kirppukarkoituksen asunnossa. Saattoi olla hätävarjelun liioittelua, mutta parempi ottaa varman päälle - kirppuista koiraa kun ei oikein viitsi viedä hoitoon dogsitterille, jolla itselläänkin on koira. Joka tapauksessa nousin jo kuuden pintaan ja 6.50 jätin myrkkygeysirit suihkuamaan kämppään. Aamuvarhaisella on mukava ulkoilla, sääli vaan, että harvemmin saan itseäni ylös vaaka-asennosta ennen aurinkoa.



Ajan tappaminen on taitolaji ja varsinkin, jos mukana täytyy kuljettaa koiraa. Käytiin ensin Kaisan kanssa 1,5 h rantalenkillä (sieltä myös ylläoleva kuva), sitten kahvilassa tekemässä töitä sen aikaa, kun läppärissä akku jaksoi kestää. Kaisasta kahvilassa istuminen on äärimmäisen tylsää. Lattialla ei voi maata, kun ei ole pehmusteita ja kylmäkin se on, näin lokakuussa. Ainoat huvit on naapuripöytien ihmisiin tutustuminen ja mahdollisten makupalojen kyttäys. Kahvilan jälkeen kävimme vielä toisella 1,5 h lenkillä, jonka jälkeen Kaisa alkoi näyttää siltä, ettei paljon reippailu enää kiinnostanut. Onneksi kirppuongelma hellittää talvella, joten eiköhän tämä ollut viimeinen taistelu tätä lajia.