Leffailta, puutarhanhoitoa ja loputtomasti backgammonia
Perjantai oli siis työpäivä. Iltasella lähdettiin ulos syömään, tarkoituksena lähteä sen jälkeen vähän baariin viihteelle. No niinhän siinä kävi, ettei kumpikaan jaksanut, vaan puolenyön maissa raahauduttiin tukikohtaan ja jatkettiin backgammon-taistelua. Olin nimittäin aikaisemmin päivällä tehnyt sen virheen, että ehdotin viatonta backgammon-erää. En ottanut huomioon vastustajan kilpailuviettiä, jonka ansiosta peliä pelattiin sitten niin monta erää, että herra pääsi lopulta voitolle. Tämä tapahtui viimeisenä iltana siinä vaiheessa, kun emäntä oli enää puoliksi hereillä.
Lauantaina oli aika hoitaa puutarhaa. Tai siis puuta, tarhaa ei ole. Puu olikin päässyt vähän kasvamaan, en vaan ollut erityisemmin pannut sitä merkille. No joo, keittiön ikkunasta ei melkein nähnyt enää ulos, mutta en ole sieltä ulos paljon katsellutkaan... Alkutilanne oli tämä:
...puutarhuri työssään...Lopputuloksesta ei ole vielä kuvaa, mutta joka tapauksessa keittiön ikkunasta näkee jälleen ulos.
Illalla suunta elokuvakaupunki Cannesiin leffaan (originaaliääntä ei Antibesissa ole kuin tiistaisin). Leffa oli nimeltään The Queen, enkä tiennyt siitä ennalta yhtään mitään. Mielenkiintoisinta siinä oli se, miten katsojan sympatiat saatiin käännettyä jossakin määrin kuningattaren puolelle, vaikka alkupuoliskolla naisesta oli annettu yksinomaan kylmä, jäykkä ja tunteeton kuva. Leffasta takaisin kotiin jatkamaan backgammon-taistelua ja nauttimaan siinä sivussa ne oluet, jotka perjantaina jäivät ottamatta. Sunnuntaiaamuna olikin sitten aika Kaisan suureksi murheeksi saattaa Arron pysäkille.
1 Comments:
Moi Laura!
Nähtiin Maikun kanssa sunnuntaina, käytiin katsomassa A Good Year -leffa (Russel Crowe, Albert Finney + joku mulle tuntematon ranskalaisnäyttelijä naispääosassa. Kepeää romanttista huumoria...).
Niin, siis Maikku mainitsi maininneensa sulle mun lukevan silloin tällöin näitä sun juttujas, kun täältä pimeästä Pohjolasta on niin kiva eläytyä 18-asteiseen kesäiseen Antibesiin.
Mutta asiaan: piti vaan lyhyesti kommentoida (impossible pour moi) tota Queen-leffaa, kun siinä meidän leffan alussa mainostettiin sitä, että ensinnäkään me ei kumpikaan tunnistettu että se oli Helen Mirren ja sit toisekseen, se TODELLA oli kamalan kylmän ja jäykän oloinen. Minä vaan ihmettelin, että kaskun elävästä ihmisestä on tehty leffa, ihme etteivät odottaneet että Ellu olis potkassu tyhjää. Sittenhän ne olis voineen revitellä sen kylmyydellä oikein kunnolla.
No, hyvää talvea teille molemmille!
Erja
Post a Comment
<< Home