Näppiksen kapina

Jälleen laiska lauantai: pitkä aamu sängyssä aamiaisen, viikon vanhan Hesarin ja sen jälkeen kirjan kanssa. Tällä hetkellä luen Arturo Perez-Reverten Etelän kuningatarta. Nimen aksentti puuttuu siksi, että mun näppikseni alkaa pikkuhiljaa lahota: oikeanpuoleinen shift-näppäin toimii silloin, kun sitä huvittaa, lisäksi aksenttinäppäin ja se näppäin, jossa on hattu- ja tilde-merkit, on lakanneet toimimasta kokonaan. Kuluneella viikolla kirjoitin joukon meilejä henkilölle, jonka nimi on Beatrice. Oikeasti ensimmäisen E:n päälle kuuluu aksentti, ja se oli sitten joka kerta käytävä kopioimassa vanhasta meilistä tai hakemassa Wordin Lisää merkki -toiminnon avulla. Lievästi sanoen rasittavaa. Onneksi suomen kieli ei liiemmin aksentteja, hattuja ja tildejä käytä, muuten tämä vehje olisi aikoja sitten lentänyt ikkunasta ulos. Ilmeisesti näppis ei halua takaisin Suomeen, nimittäin mitään puoliksi toimivaa en taida kotiin kantaa.

Eilisen illan vietin jälleen railakkaasti elokuvan äärellä. Geoffrey's of Londonin leffavalikoima on köyhänlainen, vaikea sieltä on löytää leffaa, joka olisi kiinnostava, ja jota ei olisi vielä nähnyt. Nyt osui hyppysiin Little Miss Sunshine, joka oli aika hyvä pikku pätkä. Jos juonen tiivistää yhteen lauseeseen, niin ei se kyllä erityisen mieleenpainuvalta kuulosta: jokseenkin erikoinen perhe pakkautuu VW-minibussiin ja matkustaa Kaliforniaan, jotta 7-vuotias tytär voi osallistua kauneuskilpailuun "Little Miss Sunshine". Leffa on kai Oscar-ehdokaskin jossain kategoriassa, jollen väärin muista. Saatan kyllä muistaakin. Siis väärin.