Joulu Sopranoksien seurassa

Joulu sujuikin tänä vuonna aika kivuttomasti. Aattoaamuna kävimme Kaisan kanssa lenkillä rantsussa, jossa aurinko paistoi kuin kauniina suomalaisena kesäpäivänä. Täällä(kin) on ollut poikkeuksellisen lämmintä, ihmisiä näkee välillä jopa t-paidassa. Ei kylläkään meikäläistä, kuten arvata saattaa.

Lenkin jälkeen viikon vanha hesari kainaloon, aamiainen tarjottimelle ja takaisin sänkyyn, jonne olin jo ennen lenkkiä kantanut kaikki saamani paketit odottamaan avaamista. Makuuhuone on ainoa huone, jonka saa oikeasti miellyttävän lämpimäksi. Hesarin, aamiaisen ja lahjojen jälkeen ei oikeastaan tehnyt mieli nousta (ohjelmassa siivousta ja/tai töitä, joten ei ihme), niinpä käynnistin Paskacerin ja siirryin Sopranoksien seuraan. Katsoin yhden jakson. Ja toisen. Kävin suihkussa, katsoin kolmannen. Vasta kahden maissa hinauduin ylös ja aloitin Paula Koivuniemen tahdittamana joulusiivouksen, joka alkoi ryhdikkäästi, mutta lopahti aika lyhyeen.

Myös maanantaina oli tarkoitus tehdä tunti pari töitä, vaan enpä tehnyt. Jälleen aamulla rantalenkki ja pari jaksoa Sopranoja. Myönnetään - olen koukussa. Tuotantokausi II on luultavasti laitettava tilaukseen pikapuoliin. Iltapäivällä suuntasin Chrisin luo jouluillalliselle, tosin joulu ei kyllä ollut kovinkaan näkyvässä roolissa. Chris huolehti pääruoasta, minä tein salaatin ja jälkiruoaksi perinteisen suomalaisen jouluherkun tiramisun.

Ruokailun jälkeen siirryimme vatsojemme viereen sohvalle katsomaan telkkua, josta ei odotuksista huolimatta tullut juuri mitään katsottavaa. Se siitä joulusta. Rentoa ja stressitöntä, kuten kuuluukin.

Paluu arkeen oli tyly: heräsin tänä aamuna siihen, että Kaisa oksensi nenäliinan.