2007

Jaha, se on sitten vuosi 2007, vaikka tuntuu, ettei vuosituhannen vaihteestakaan niin kovin kauan ole. Seitsemän vuotta siitäkin muka. Vuosi vaihtuu kerran vuodessa, joten ei kai sitä joka kerta ole pakko niin suurin menoin juhlia. Tällä kertaa en jaksanut pysyä hereillä edes puoleenyöhön asti, vaan kipusin sänkyyn lukemaan kirjaa jo ennen yhtätoista. Luultavasti sijoitun seuraavassa Maailman Tylsin Ihminen -kisassa melko korkealle.

Tämä päivä kului pitkälti suomalaisseurassa. Nizzaan saapui nimittäin toissapäivänä niinkin läheinen tuttu kuin Sannan entisen työkaverin tytär Mari puoleksi vuodeksi ikään kuin opiskelijavaihtoon. Kävimme syömässä Key Westissä ja kaffella Vieil Antibesissa, josta on tullut mun suosikkikahvilani täällä. Siinähän sitä aikaa vierähti. Suunniteltiin, että voisi lähteä vaeltamaan Alpeille jossakin vaiheessa. Innostuin jo ajatuksesta, nimittäin eniten Suomesta kaipaan luontoa ja mukavia ulkoilumaastoja. Tekisi erinomaisen hyvää myös Kaisalle, joka lihoo kuin sika osittain siksi, ettei täällä pääse kirmailemaan vapaasti kovin usein, osittain siksi, että se on päässyt kähveltämään jos jotakin herkkua viime aikoina. En käsitä, miten mä en koskaan opi. Aina unohtuu jotain jonnekin, eikä Kaisa jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä. Huomaan siitä kyllä heti kotiin tullessa, että jotain kiellettyä on tullut tehtyä. Ilme on valmiiksi vähän anteeksipyytävä ja koira katoaa takavasemmalle heti, kun olen saanut ulkovaatteet päältä: tietää, että kohta räjähtää, paras tekeytyä näkymättömäksi.

Tällaisena valkeni vuoden 2007 ensimmäinen aamu Antibesissa (tuota merta ei vain kyllästy kuvaamaan eikä katselemaan).

Baarikatu Boulevard d'Aguillonillakin oli hiljaista. Edes juhlimisen jälkiä ei näkynyt juuri missään.