Pikapyrähdys Prahaan osa II

Praha on kaunis - kuin sadusta, hiukan epätodellinen. Epätodellista vaikutelmaa lisäsi se, että keskusta-alueella ei tuntunut todellakaan olevan yhtä ainutta paikallista ihmistä, ainoastaan turisteja. Alueen kaupatkin olivat pelkkää turistikauppaa maatuiskoineen ja kommarihattuineen, yhtään normiputiikkia ei ollut missään. Tammikuu tuskin on turistikauden huipentuma Prahassakaan. Voi vain kuvitella, millaista meno on kesäkuukausina.

Sunnuntaina turisteilulle oli varattu aikaa vain puolikas päivä, joten kovin kauas ihan keskeisimmiltä alueilta ei sitten Andrean kanssa ehditty. Hotellilta laskeuduimme alas joenrantaan, siitä Kaarlen sillan yli, pieni kierros toisella puolella ja samaa reittiä takaisin ylös linnakukkulalle asti. Suosituimmille turistireiteille olivat asettuneet myös paikalliset yksityisyrittäjät, muotokuvapiirtäjät


ja muusikot


Suomalainen turisti poseeraa Kaarlen sillalla...

...ja italialainen turisti kommarihattu päässään.


Kotiin palasin sunnuntai-iltana. Kaisa oli kiltisti ulkoiluttanut Sannaa pitkin Antibesia ja Juan-les-Pinsiä ja katsonut seurana Sopranoksia.