Paluu (tai sitten ei)

Ainakin kaksi (ellei peräti kolmekin) ihmistä on kysellyt, miksei blogi päivity. Itse asiassa olen arponut sen välillä, pistänkö koko blogin poikki ja pinoon, koska mun elämäni nykyisellään on niin tylsää, ettei se inspiroi kirjallisiin suorituksiin, vai jatkanko sittenkin edes satunnaisesti, koska blogin pitäminen on kuitenkin välillä myös hauskaa. Eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä joskus tapahtuisi jotain kirjoittamisen arvoistakin. Ja toisaalta olen liian laiska tallentamaan Ranskan ajan kirjoituksia jonnekin ja kuitenkin haluaisin ne talteen eläkepäiviä varten. Voi sitten muistella, että jaa, Provencessakin tuli asuttua. Koskas se olikaan ja keitä nämä kaikki muut ihmiset näissä kuvissa on.

Eli ehkä siis kuitenkin -suuren yleisön pyynnöstä- naputtelen tänne vielä aina silloin tällöin jotakin mielivaltaista. Aloitetaan vaikka matkakertomuksista, niistähän koko blogikin on alkunsa saanut. Viime kirjoituksen jälkeen reissuja on ollut kaksi: huhtikuussa Krakova ja heinäkuussa Kranjska Gora Sloveniassa. Lisäksi Kaisa oli lomalla Kustavissa.

Krakovan reissu oli työmatka, mutta kerrankin olin etäältä viisas ja varasin siihen perään pari omakustanteista lomapäivää ja sain vielä seuraakin toisesta samalle työreissulle osallistuneesta. Krakova on tunnettu kahdesta asiasta: siellä on Auschwitz (itse asiassa se ei kyllä ole Krakovassa, mutta lähellä) ja se on paavin kotikaupunki (ei toki nykyisen, vaan sen ainoan oikean). Lisäksi se oli Oskar Schindlerin kotikaupunki, jossa myös Schindlerin lista on kuvattu, mutta en tiedä onko se mikään erityisen yleisesti tunnettu tosiasia (tuskin voi olla, koska minäkään en tiennyt, hehe).

Mitä Krakovasta jäi mieleen (mielivaltaisessa järjestyksessä):

Auschwitz

Paikka, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Yllättävintä oli ehkä se, miten koko hirveys onnistui järkyttämään siitäkin huolimatta, että siitä jo valmiiksi tiesi aika paljon. Laitan tästä vähän enemmän kuvia erilliseen kirjoitukseen, tähän tulkoon vain yksi.




Kirkot ja paavi

Paikkahan on kirkkoja pullollaan, joka nurkasta löytyy vähintään joku pieni pyhyyden pesä.



(Marian kirkko)


Myös paavi oli voimakkaasti läsnä

Juutalaisen korttelin persoonalliset baarit
Kazimierz-kortteli eli juutalainen kortteli oli täynnä mielenkiintoisia ja persoonallisia pikkubaareja. Yhdessä oli pihalla pöytinä vanhoja Singer-omplelukonepöytiä, toinen nimeltään Propaganda oli täynnä kommunistista kitschiä

kolmannessa (Eszeweria) oli kaupunkioppaan mukaan kaupungin romanttisin vessa...

No kieltämättä soma.

Tämä seuraava ei ole juutalaisesta korttelista, ja enemmän kahvila kuin baari, mutta laitanpa senkin tähän. Jos joku sattuu lentämään finskillä lähiaikoina, niin tästä samasta baarista on kuva Blue Wingsin Krakova-artikkelissa. Siis mähän olen melkein päässyt lehteen siis.





Wieliczkan suolakaivos


Valtava suolakaivos, jonka jossakin uumenissa on myös Sanatorium iho-ongelmista kärsiville. Aivan uskomatonta, että moinen sokkelo on saatu kaivettua maan alle. Mielenkiintoista kyllä, täällä kaivostyöläiset (toisin kuin vaikkapa hiilikaivoksissa) elivät melko vanhoiksi, koska tuo suolan keskellä työskentely kai oli tavallaan terveellistä. Siis elivät, elleivät sitä ennen kuolleet kaivosonnettomuuksissa. Suolakaivoksessa käytettiin myös hevosia, jotka raukkaparat eivät koskaan nähneet päivänvaloa. Tämä retki sisältyi viralliseen ohjelmaan, ja kesken opastetun reitin olikin (puoliltapäivin) aika pysähtyä snapsille.




Ja kauniiksi lopuksi pari yleisotosta kaupungista (keskusaukion tornista kuvattuna)


(Wavelin linna)

(Marian kirkko)




Jatkuu seuraavassa numerossa...