KöhKöhKöh

Flunssa on saavuttanut vaiheen, jossa köhin kuin keuhkotautinen (tai ehkä olenkin juuri sitä). Jos yskimisen lomassa yritän sanoa jotain, ääni ponnahtaa mielivaltaisesti bassosta falsettiin ja takaisin. Kun suun avaa, ei koskaan tiedä missä äänilajissa ääni tulee ulos vai tuleeko ulos ylipäänsä yhtään mitään muuta kuin pelkkää pihinää. Muuten olo on jo parempi, mutta tämä köhinä vie hitaasti hermot.

Koska Joekin on vaivainen (epämääräinen jalkavamma), otimme illalla turistijunakyydin Juan-les-Pinsiin ja takaisin, jottei tarvitsisi kävellä. Kaisa tuli mukaan ja katseli maisemia korvat tuulessa hulmuten. Juan-les-Pinsissä oli populaa niin paljon, että hyvä kun eteenpäin pääsi, eikä aina päässytkään. Somannäköinen ranskalaiskuvaaja halusi ottaa Kaisasta kuvia (ja pari myös Joesta ja musta), joita saisi tänään käydä katsomassa ja halutessaan ostamassa. Kai sitä täytyy uteliaisuuttaan käydä niitä vilkaisemassa, vaikka arvatenkin ovat hirveitä. Kaisakin, joka sentään on tottunut malli ja yleensä poseeraa kauniisti, roikotti kieltä ja näytti miltä tahansa keskinkertaiselta hurtalta.