Elbailuviikonloppu

Takana harvinaisen rasittava viikko ja harvinaisen löysä viikonloppu. Maanantai-aamusta perjantai-iltapäivään en tehnyt oikeastaan juurikaan mitään muuta kuin töitä, nukkumisen ja Kaisan kanssa ulkoilun lisäksi tietenkin. Kävi nimittäin niin hassusti, että lupauduin ottamaan pari isompaa käännöstyötä, ja kun olin niihin lupautunut, tulikin pari yllättävää työtä sellaiselta asiakkaalta, jonka kanssa olen laatinut peräti kirjallisen sopimuksen siitä, että teen tietyn määrän tunteja kuukaudessa. Joten kieltäytymisen varaa ei siis ollut. Pientä stressiä ehti jo kasautua siitä, etten ehdi tehdä kaikkea ajoissa, mutta loppujen lopuksi ei jäänyt yksikään työ edes viime tinkaan.

Kun sitten kiire hellitti, tapahtui totaalinen löysähdys. Perjantaina katsoin Fargon, englanniksi ja ranskalaisilla teksteillä, joita ei kyllä lue ihan yhtä nopeasti kuin suomenkielisiä, joten en tiedä oliko siitä kielenopiskelumielessä mitään hyötyä. Leffa kuitenkin oli juuri niin erinomainen kuin muistinkin ja dvd:n lisämateriaalit kerrankin mielenkiintoisia. Ja minä kun olen aina luullut, että Fargo oikeasti perustuu tositapahtumiin...!

Eilen lauantaina en tehnyt paljon mitään, en töitä, mutten juuri muutakaan. Kukahan täältä nuo koirankarvatkin imuroisi... Uskomatonta miten paljon aikaa saa kulumaan siihen, että lukee kirjaa -- torkkuu -- lukee kirjaa -- torkkuu -- ohhoh nälkä -- syön persikan (uusi intohimo) -- lukee kirjaa -- torkkuu. Tänään sain sentään tehtyä pois sellaiset työt, jotka eivät voineet odottaa maanantaihin. Jotenkin moisesta löysäilystä tulee kuitenkin vähän huono omatunto, vaikka sen onkin ihan oikeasti ansainnut. Kumma juttu.

Kuten kuvista näkyy, Kaisa sen sijaan on ammattielbailija. Sille ei ole mikään ongelma nukkua työhuoneen sängyllä pää tyynyllä ja antoisasti kuorsaten sillä aikaa, kun emäntä hiki hatussa tienaa kuivamuonarahoja tietokoneella. Olen sanonut sen ennenkin, mutta voin sanoa uudelleenkin: seuraavassa elämässä aion olla pieni dalmatialainen.