Kielikylvyssä

Eilinen oli niitä päiviä, jolloin joku määrittämätön nyrsii aamusta lähtien. Hormonejahan voi aina syyttää, joten olkoon syy sitten niissä, vaikka. Kyrsiviä ajatuksia pääsee parhaiten yleensä pakoon katsomalla jonkun leffan tai tuijottamalla tv:tä, mutta ajatus 50-luvun leffan tai käsittämättömän tv-visailun katsomisesta tuosta rusinankokoisesta telkusta ei sekään lämmittänyt ja leffoja voin katsoa vain läppäriltä, jota tulee muutenkin tuijotettua koko ajan. Niinpä siis lähdin leffaan, toista kertaa vasta koko aikana, vaikka leffateatteri on vain parin minuutin matkan päässä.

Antibesissa esitetään leffoja originaaliäänellä vain tiistaisin. Luultavasti suuren brittiyhdyskunnan ansiota, että edes silloin. Koska mua nyt kuitenkin sattui nyrsimään lauantaina eikä tiistaina, oli siis tyytyminen ranskaksi dubattuun pätkään. Vaihtoehtoina Pirates des Caraibes 2, jotain piirrettyjä ja Almodóvarin uusin Volver. Ensinmainitusta en ole kuullut mitään positiivista, piirretyistä en muuten vaan jaksa innostua, mutta Pedrosta olen aina tykännyt, joten valinta siis selvä. Kaivoin ensin netistä esiin ennakkotietoa, jotten olisi aivan pihalla. Paljon sitä ei kylläkään löytynyt, suomeksi ainakaan:

Elokuva kertoo Penélope Cruzin esittämästä nuoresta äidistä, jolla on synkkä menneisyys sekä tämän äidistä, joka palaa kuoltuaan paikkaamaan asioita, joita ei pystynyt eläessään selvittämään.

No, oli tuostakin vähästä se hyöty, että ymmärsin, miksi aikuinen nainen juoksee kirkuen karkuun nähdessään vanhemman naisen, joka sanoo "Je suis ta mère". Ennakkoon preppaamisesta huolimatta olin jokseenkin pihalla suurimman osan ajasta, joten turha edes yrittää kertoa, pidinkö leffasta vai en. Mutta kävihän se kielikylvystä. Itse asiassa se oli niinkin tehokas kielikylpy, että taidan kokeilla lähiaikoina uudelleen. Ehkä ensi kerralla valitsen jonkun ennalta-arvattavan romanttisen komedian, jossa juoni ja lopputulos ovat pääpiirteissään selvillä jo siinä vaiheessa, kun jonotat lippua luukulla.