Briteistä ja bronkiitista

Heräsin pari yötä sitten siihen, että ikkunani alla seisoi kaksi brittiä keskustelemassa pissaamisesta:

- Hey, I need to pee
- Me too...
- You can go there, I won't look [kurkistelin ikkunaluukkujen raosta, ja näin naisen osoittavan nurkan taakse].

Jos olisin ollut pukeissa ja täysin puhekykyinen, olisin mielelläni avannut luukun ja sanonut, että kuulkaa tuolla parin korttelin päässä on public toilet, mitä jos kävisitte siellä tai pidättäisitte kotiin asti sen sijaan, että ruikautatte naapurini seinään tai kukkapurkkiin.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun herään kadulla kulkevien äänekkääseen puheeseen tai muuhun meuhkaamiseen keskellä yötä, ja joka kerta häiriköiden kansallisuus on ollut sama. En yhtään ihmettele, jollei brittien maine ole paikallisten keskuudessa paras mahdollinen. Puhe kadulta kuuluu makuuhuoneeseen jokseenkin yhtä selvästi kuin jos puhuja seisoisi sänkyni vieressä makuuhuoneessa. Itse asiassa kuulen yläkerrassa ollessani kadulla puhujat paremmin kuin alakerrasta jotakin huhuilevat. Öiset vaeltajat eivät tätä ymmärrä tai jos ymmärtävät, eivät juurikaan välitä.

Ääni kulkee toki myös toiseen suuntaan. Molemmat kadun aktiivitädit ovat huomioineet mun bronkiittini ja sen kammottavan yskimisen, joka kuuluu varmaankin Cap d'Antibesiin asti: sekä Aline että täti-jolla-on-paksu-labradori ovat kyselleet vointiani huolestuneina. Aikani köhittyäni kävin hakemassa yskänlääkkeen apteekista ja äänsin sanan yskä (toux) heti kärkeen väärin, jolloin farmaseuttitäti vaihtoi englantiin ja alkoi kysellä muita oireita:
- Do you have fever?
- Juu ei ole
- Do you have pain here [osoittaa rintaansa]?
- Juu ei ole
- Do you have headcake?
- Ei myöskään pääkakkuja [vähän alkoi suupielissä nykiä tässä kohdin]
Sain pullollisen troppia ja tyhjensin sen kahdessa päivässä. Nyt alkaa tuntua siltä, että bronkiitti on ehkä voitettavissa. Ainakin jos maltan olla puhumatta, mikä ei ole kovin helppoa, kun on vieraita kaupungissa.
--------
Vieraiden määrä triplaantui maanantaina, kun kaupunkiin saapuivat Juttis ja Roba, jotka tosin majailevat hotellissa, eivät Rue de la Pompella. Tiistaina kävimme porukalla syömässä ravintolakadun ravintolassa, josta alla olevat kuvat.