Kerrassaan onnistunut ostosreissu

Olin koko viikon suunnitellut, että lauantaina lähden käymään Isossa Kenkäkaupassa Villeneuve-Loubetissa, kahden junapysäkin päässä Antibesista. Kävin siellä viimeksi huhtikuussa Sannan kanssa ja ostin sillä reissulla kai kahdet kengät. Puolenpäivän maissa pakkasin MasterCardin laukkuun ja lähdin liikkeelle. Nizzan suuntaan kulkevat junat pysähtyvät lähes poikkeuksetta joka pysäkillä, joten en vaivautunut sen enempää junan reittiä tarkistamaan, vaan hyppäsin ensimmäiseen, jonka määränpäänä oli Nizza. Ikkunasta sitten katselin, kun Villeneuve-Loubet vilahti ohi. Juna oli joku pikakiitovuoro, joka ei pysähtynyt kertaakaan - siis kertaakaan - Antibesin ja Nizzan välillä. Ainoastaan kerran aikaisemmin olen osunut sellaiseen junaan koko reilun puolen vuoden aikana.

Nizzan rautatieasemalla kävelin sitten suoraan lippuluukulle hakemaan paluulippua Villeneuve-Loubetiin, koska halusin nyt nimenomaan sinne, enkä kiertämään Nizzan pikkuisia kenkäkauppoja. Ostin lipun lisäksi lehden ja asetuin odottamaan paluujunaa. Siinä junaa odotellessani alkoi silmissä vilistä sahalaitoja ja muita kuvioita. Jipii, migreenihän sieltä pyrki esiin, kuinka mainiota. Junaa sain odottaa yli tunnin, ja kun se tuli, ei paljon enää kiinnostanut, missä se pysähtyy, kunhan pysähtyy ainakin Antibesissa. Ja taas hurautettiin Villeneuve-Loubetista ohi niin että soi. Poistuin junasta Antibesissa ja kävelin kotiin.

Käytännössä siis otin junan Nizzaan, istuin siellä rautatieasemalla tunnin, sain migreenin ja palasin junalla takaisin kotiin. Kenkäkauppaa en edes nähnyt, kengistä puhumattakaan. Voiko lauantai-iltapäivää enää paremmin viettää?