Lenkkeilyä

Olen ruvennut lenkkeilemään. Siis nyt puhutaan *oikeasta* lenkkeilystä, johon kuuluu juoksuaskeleita, eikä niistä lenkeistä, joita olen viimeiset 9 vuotta tehnyt koiran hihnan jatkona. Myös Kaisa on tosin ollut lenkeillä mukana pari kertaa, vaikkei hirveästi sellaisesta nautikaan. Se tykkäisi mieluummin haistella ja jättää viestejä pojille, pelkkä juokseminen on sen mielestä hemmetin tylsää. Enkä ihmettele, koska tylsäähän se vähän on. Mutta myös halpa tapa kohottaa kuntoa ja mahdollisesti hävittää (koirasta) pari liikakiloa.

Tähän asti olen ajoittanut lenkit iltaan ja pimeän aikaan, mutta toisaalta aamulenkkikin houkuttaisi, jos vaan joskus edes pääsisi sängystä ylös riittävän aikaisin. Aamun valossa silmä lepää, kun taas tuo iltainen pimeä on aika masentava.

Lauantaina aion yrittää uudelleen kenkäkauppakeikkaa. Tällä kertaa katson kyllä tarkasti, millaiseen junaan hyppään. Nyt nimittäin kenkien tarve on sikälikin kasvanut, että tarvitsen toki kunnon juoksukengät tennareiden sijaan, kun olen jo peräti 3 kertaa käynyt lenkilläkin. Ja koska olen nyt aktiiviurheilija, niin tietysti muutaman kivan urheiluvaatteenkin voisi samalla reissulla hakea. Kohottaa kummasti motivaatiota.

Seuraavan Brysselin reissun liput on ostettu ja Kaisalle paikka varattu koirahotellista, jossa jokaisella koiralla on oma lämmitetty huone, jossa soi musiikki. Minkähänlaista musiikkia aikovat Kaisalle soittaa? Lähtö on keskiviikkoiltana 13.12 ja paluu seuraavana maanantaina, mutta Kaisan pääsen hakemaan vasta tiistaiaamuna. Eli melkein viikon joutuu raukka siellä olemaan, mutta vaihtoehtoja ei nyt kauheasti ole. Onneksi Prahan reissu tammikuussa tulee todennäköisesti olemaan vain perjantaista sunnuntaihin, sentään vähän lyhyempi. Huonolle omalletunnolle ei vaan voi mitään, vaikka järki sanoo, että Brasiliassa on kadut täynnä koiria, jotka hakevat ruokansa roskiksesta ja nukkuvat kadulla. Siihen nähden lämmin huone, säännölliset ruoka-ajat, musiikki ja pehmeä nukkuma-alusta ovat sentään kai luksusta.