Paratiisi on löytynyt

Paratiisi on löytynyt maan päältä. Se sijaitsee kivenheiton päässä Place de Gaullelta ja ovella lukee Jeff de Bruges. Aivan ihana suklaakauppa, jossa on paitsi ihania valmiita rasioita ihan pienistä jättimäisiin, myös mahdollisuus valita irtomyynnistä ihania konvehteja. Kävin hakemassa sieltä pari lahjaa maailmalle lähetettäväksi, mutta on ehkä pakkoa hakea sieltä myös yksi minulta minulle -lahja lisää. Tosin minulta minulle on tulossa Sopranoksien lisäksi näillä näkymin myös ipod nano -soitin, koska vanha mp3-soitin ei soita enää kunnolla ja puhelimen radiokin rätisee kummasti.

Jostain syystä olen kai kuvitellut, että joulukorttiperinne olisi jollakin tapaa universaali ilmiö (ainakin kristityssä osassa maailmaa). Että muuallakin maailmassa tädit hamstraavat sylikaupalla kortteja Tiimarin alelaarista, kirjoittavat niihin vastaanottajan osoitteen ja oman nimensä valmiiksi painetun tervehdyksen alle, liimaavat tarrapostimerkin ja postittavat koko nipun postin punaisessa kuoressa. Ja niin joulun alla alkaa tipahdella kuminauhalla köytettyjä korttipinoja postiluukusta. Perinteenähän on usein myös laskea joulun saldo (lähetetyt miinus vastaanotetut) ja päivittää pääkoppaan tallennettu lähetyslista seuraavaa joulua ajatellen. Joka ei lähetä minulle tänä vuonna, ei saa minulta korttia ensi vuonna.

No ei taida olla universaali tämä kaunis perinne. En usko, että ranskalaiset postittavat kortteja juuri ollenkaan, ainakin yllätys oli suuri, kun huomasin, että täältä ei saa perinteisiä halpoja joulukortteja ollenkaan. Suurin osa korteista on kaksiosaisia ja hinta sen mukainen, yksiosaisia olen nähnyt tähän mennessä yhdessä kaupassa ja niilläkin oli hintaa lähemmäs 2 eskoa kappale. En ollut ajatellut kovin monta korttia lähettää muutenkaan, mutta nyt karsin niistäkin vähistä. Kaksiosainen kortti jotenkin vaatii kirjoittamaan muutakin kuin tavalliset toivotukset. Sitäpaitsi täkäläiset kortit on rumiakin, en minä niihin halua investoida. Tähän mennessä olen vastaanottanut yhden ja lähettänyt yhden. Saldo on siis plusmiinusnolla.

Itsenäisyyspäivän hujakoilla tällä vietettiin Pyhän Nikolauksen päivää. No, itse juhla ei sen kummemmin kiinnosta muuten, mutta toiseen vakkarileipomoistani ilmestyi pyhimyksen kunniaksi myös Petit Nicolas -pullaäijiä. Tavallista pullaa täältä ei muuten oikein saakaan. Siis piru miten hyviä, on tullut napattua niitä mukaan harva se aamu. Tähän pätee sama tekosyy kuin Runebergin torttuihin ja laskiaispulliin: kohta niitä ei enää saa, joten niin kauan kuin saa, on lupa ostaa vaikka joka päivä. Nicolasta on saatavana kolmessa koossa: pieni, keskisuuri ja suuri. Olen tyytynyt pieneen, joka ei niin pieni ole sekään. Arvioisin pituudeksi 15 senttiä.