Matkakuulumisia

Palasin Brysselistä kyllä jo maanantai-iltana, mutten ole jaksanut/ehtinyt mitään kirjoitella. Tuskin sitä on kukaan huomannut, eiköhän kaikilla ole muutenkin joulukiirettä. Matka meni mukavasti päivät töitä tehden ja illat erilaisissa huvituksissa. Juttiksen kanssa käytiin perjantaina merimieskirkon karkkimyymälässä, josta ostin muodon vuoksi hiukan jotain kotiin vietävää.

Okei myönnetään - homma saattoi hiukan lähteä lapasesta. Mutta jätin hyllyyn turkinpippurit ja vihreät kuulat. Ostosten jälkeen kävimme sipaisemassa huiviin terästetyt glögit alakerran joulupubissa. Ensimmäistä kertaa 9 kuukauteen olin paikassa, jossa ei ollut kuin suomalaisia ympärillä. Olo oli kuin olisi tullut pieneen suomalaiseen keitaaseen vieraassa kaupungissa. Ohimenevän hetken tuli jopa pieni koti-ikävä, tai ehkä ennemmin kotihaikeus. Ei kuitenkaan varsinaisesti sellainen tunne, että haluaisin palata kahlaamaan ruskeaan loskaan räntäsateessa.

Kaisan kävin pelastamassa keskitysleiristä tiistaiaamuna. Raukka oli selvästi hiukan tolaltaan ja meni sekaisin ilosta nähdessään, ettei mamma ollut häntä sittenkään hylännyt. Karvaa lähti tavallistakin enemmän, veikkaan että tiputti niitä stressin takia. Väsynytkin se oli, nukkui koko tiistaipäivän, eikä tullut yläkertaan edes silloin, kun söin lounasta (mikä on poikkeuksellista). Tammikuun seminaarin dogsittaus onkin sitten järjestetty vähän toisin: Sanna varasi tänään Lufthansan lennot ja lennähtää tänne tammikuun 4. päivä Kaisan seuraneidiksi. Jäähän siinä toki sitten pari ihan normaaliakin lomapäivää ja reilusti aikaa shoppailulle. Onpa hassua saada taas vieras yhtäkkiä ja varsinkin täysin odottamatta, koska päätös tosiaankin tehtiin vasta eilen. Ja onpa ihanaa, ettei tarvitse kantaa huolta Kaisasta, kun tietää että se on hyvissä käsissä ja omassa kotona.

Sopranokset ovat saapuneet. Päätin olla odottamatta jouluun, vaan korkkaan ensimmäisen jakson tänä iltana.