Voi apua

Tapahtui aiemmin tänään. Ovikello soi. Istun työpöydän ääressä tukka pyyhekuivana, mutta ei kammattuna, päällä pelkkä pyyhe. Arvasin, että ovella on postimies, joten avaamatta jättäminen ei tullut kuuloonkaan. Niinpä hirveällä kiireellä jotain päälle ja ovelle. Yllätyspaketti! Nyt tulee kyllä huono omatunto. Sisällä oli pipareita ja kuivattuja kiinalaisia (!) mansikoita ja Emma Salokosken levy, joka on nyt soimassa. Levypaketin sisältö oli paljastettu liitteenä olevassa kortissa, joten en malttanut odottaa jouluun.

Täällä kaukana yksin ulkomailla ollessa jokainen pieni korttikin ilahduttaa - kiitos kaikille sellaisia lähettäneille. Myös Kaisa Pipuna on saanut yhden kortin, sähköisen, joten voin liittää sen tähän.

Eilen Caroline oli pitkästä aikaa pitämässä mulle ranskan tunnin. Koska edellisestä kerrasta oli kulunut varmastikin yli kuukausi, kävimme ensin läpi vanhoja asioita. Kävi ilmi, että yhdellä alueella olen kehittynyt ilman oppituntejakin: nimittäin numerot alkavat olla hallussa. Hallelujaa, olen ollut Ranskassa 9 kk ja oppinut numerot. Tällaista kielellistä lahjakkuutta ei kyllä useasti tapaa. Kaksituntisen lopuksi Caroline laittoi mut lukemaan Viisikkoa ääneen. Sen on täytynyt kuulostaa aivan järkyttävältä, mutta kokeneella opettajalla pokka kyllä piti. Välillä mietin, että mahtaako se ymmärtää yhtään mitään siitä, mitä luen. Jessus, mikä kieli.