Taas lähdössä

Vaikka lähtö Brysseliin on vasta illalla, en oikein osaa ryhtyä mihinkään. Parin tunnin päästä viedään Andrean kanssa KP koirahoitolaan. Jännittää jo nyt. Toivottavasti en ala parkua siellä, kuten todennäköistä on. Kaisa tietenkin tietää, että mamma on lähdössä, ja katselee mua kulmien alta kysyvänä. Ei oikein uskalla ummistaa silmiäkään, kun ei tiedä, jos mamma vaikka sillä välin häviää laukkuineen.

Tällä kertaa olen Brysselissä vajaan viikon, palaan maanantai-iltana. to-pe ja ma kuluvat toimistolla, lauantaina on pienimuotoinen seminaari (kymmenkunta osallistujaa) ja illalla jazz-konsertti + ruokailua taiwanilaisessa ravintolassa. Olenkohan koskaan syönyt mitään taiwanilaista? Perjantaina treffaan Juttiksen. Sen verran on ohjelmaa suunniteltuna.

Kävin postittamassa tänään pari hassua pakettia Suomeen ja muualle maailmaan. Erittäin fiksua olikin sulkea pääposti juuri ennen joulua, koska seuraavaksi lähimmässä postissa on sitten jonoa senkin edestä (ja palvelu juuri niin tympeää kuin voi kuvitella). Jonon pituutta rajoittaa ainoastaan se, että ko. toimisto on niin pieni, että jono venyy helposti ulko-oven taakse. Ja näemmä kukaan ei halua jonottaa ulkona. Suomalainen baarikansa ja vanhat neuvostoliittolaisethan sellaiseen ovat tottuneet, mutteivät vissiin ranskalaiset. Tai Ranskassa asuvat, koska näkö- ja kuulohavaintojen perusteella asiakaskunnassa ei montakaan ranskalaista ollut. Joulun alla siirtolaiset varmaankin lähettävät ja vastaanottavat enemmän kuin kantaväestö.