Vuoristomurmelina
Suku on pahin, niin ainakin väitetään. Siitä huolimatta uskaltaduin viikon kesälomamatkalle neljän hengen porukassa, jossa kaikki olivat sukua vähintään yhdelle muulle ryhmän jäsenelle ja yksi oli sukua peräti kaikille (se en ollut minä). Matkakohteeksi valikoitui Kranjska Gora Slovenian pohjoisrajalla, ja koko reissu oli YouTravelin järjestämä vaellusmatka. Siinä faktat lyhykäisyydessään.
Lähtöä edeltävänä päivänä kontaktini Ljubljanassa tiedotti, että Sloveniassa on satanut 2 viikkoa putkeen. Onneksi jo heti saapuessa kuitenkin aurinko paistoi ja oli lämmintä.
Kranjska Gora on pikkuruinen käpykylä, jonka shoppailumahdollisuudet muodostuvat lähinnä pikkuruisesta Inter-Sportista ja kahdesta kalliimmasta urheiluliikkeestä. Inter-Sportissa oli ale, mikä näkyi katukuvassa. Yksistään meidän neljän hengen seurue kävi hakemassa sieltä kolmet vaellussauvat muista hankinnoista puhumattakaan. Kulinaristisista nautinnoista (tai ei) vastasivat lähinnä hotellien ravintolat, joita oli kylän kokoon nähden kohtuullisen monta. Baareja oli muutama. Siinä ne aktiviteettimahdollisuudet, jos urheilumahdollisuuksia ei lasketa, ja niitähän olikin sitten enemmän.
Matkan hintaan sisältyi lähes jokaiselle päivälle vaellus, jolle koko ryhmä (n. 14 henkeä) osallistui - niinpä ryhmä ehti tulla viikon aikana tutuksi. Vaellusmatkoilla keski-ikä kuulemma on tavallisesti yleensä yli 40v - sitä nuoremmat käyvät mieluummin omatoimisesti. Olinkin varmaan nuorimmasta päästä joukossa, vaikkei ikiä nyt varsinaisesti kyselty.
Ensimmäisen päivän lenkki oli varmaankin pisin kilometreissä, vaikkei vertikaalinousua niin paljon tullutkaan.
Määränpäänä oli pieni vesiputous, jonka alla oli pieni lampi. Sinne pääsi kiipeämään (jokseenkin hankalasti), mutta ekana päivänä olin vielä niin vellihousu, etten lähtenyt sinne näillä lyhyillä nakkijaloilla yrittämään. Olisi pitänyt, prkl. Harmitti jälkeenpäin.
Yhtenä päivänä ajoimme Itävallan puolelle ja vaelsimme sillä puolen rajaa kohti kolmen maan rajatolppaa, joka oli joko tämä
tai tämä
tai tämä
Ilmeisesti oikeasti tuo ylin. Mutta olivat tosiaan pykänneet sinne noita pystejä aika monta, ja jokaisen kohdalla epäiltiin, että tämä se varmaan on. Ja taas kamerat käy.Maisemat oli toki hienoja ihan joka reissulla
ja erinäisilläkin huipuilla tuli poseerattua (tässä näkyy taustalla Kranjska Gora)
Vaellusten lisäksi tuli pyrähdettyä Ljubljanassa ja kokeiltua raftingiä, mutta nyt laitan koneen kiinni (hallelujaa - jo kello 18.30!) ja lähden koiran kanssa ulos. Jatkoa seuraa, kun inspiraatio jälkeen iskee.
posted by L | 3:11 PM
4 Comments:
Täytyy näin ihan julkisestikin sanoa vielä kerran (kun sä näitä kommentteja niin kaipailet), että maisemat ja kuvat ovat kyllä aivan upeita!
Toivottavasti mäkin näen jotain edes kaukaisesti vastaavaa, jos se Itävallan keikka toteutuu.
Noista pysteistä on pakko todeta: eka oli se virallinen, toinen oli jonkun jokavuotisen kolmen maan palomiesten kilpailun pysti joltain pyöreiltä vuosilta, kolmannesta en sitten olekaan varma. Se oli pystytetty varmaan vaan kun oli sopivasti tilaa siellä kukkulan huipulla, vaikka raja ei siellä ollutkaan.
Niin se taisi olla. Kuvat on tuossa nyt tasan käänteisessä järjestyksessä siihen nähden, miten ne tuli eteen reissulla.
Vaikuttaa aika varteenotettavalta reissukohteelta! Aika paljon saisi tehdä töitä nostaakseen itsensä semmoiseen hurmioon, että viitsisin lähteä ryhmämatkalle:) Kävin katsomassa Kaisankin lomakuvat. Sehän näytti oikein viihtyvän muiden koirien seurassa. Ja mä kun sain semmoisen käsityksen, että se saattaisi syödä meidän pikkuprinsessan.
Post a Comment
<< Home