Se siitä sitten

Kesä on ilmeisesti ohi sitten. Saihan siitä jo nauttiakin yhteensä ehkä kaksi viikkoa parissa osassa. Suomen kesälle on näköjään nykyään ominaista se, että puolet nk. kesäajasta kuuluu kesän odottelussa, joka joko palkitaan joskus heinä-elokuun taitteessa tai sitten ei. Sen jälkeen onkin sitten jo syksy.

Kun kesä on ohi, on hetken aikaa sentään mukava virkistävä syyssää ja ruska, jonka jälkeen alkaa viikkokausien sateet, pimeys ja talven odottelu. Nykyisin talvea saa odotella jonnekin helmikuulle, jolloin se ehkä vilahtaa ohi nukkuessa tai kestää pari-kolme päivää. Tämän maan ilmasto on syvältä, ei voi mitään. Onneksi on vielä edessä viikon verran kesälomailua Italian auringon alla. Kokonainen viikko, jonka aikana voi käyttää niitä kesävaatteita, joita ei sitten tämän Suomen kesän aikana ehtinyt käyttää. Kummityttö Alma on ymmärtänyt asian ytimen: vaatteita kannattaa vaihtaa 2-3 kertaa päivässä, niin ehtii testata kaikki kesävaatteet, vaikkei kesä kestäisikään kuin pari päivää.

Ilmoista huolimatta (tai niiden takia) Turku on tänä kesänä ollut luultavasti Antibesin veroinen lomakohde. Laskin äkkiseltään, että ulkopaikkakuntalaisia vieraita on käynyt kylässä tänä kesänä 11-15 kpl. Tarkka luku riippuu laskutavasta eli siitä, lasketaanko koirat ja ne, jotka eivät käyneet Välppätiellä asti. Kukaan ei tosin ole viihtynyt kokonaista viikkoa, kuten Antibesissa. On käyty Turun Keskiaikaisilla Markkinoilla, Turun Linnassa opastetulla kierroksella, Turun Tuomiokirkossa, Naantalissa pyörähtämässä ja katsottu Tuuleen viemää viinipullon voimalla (viime mainittu ei varsinaisesti ole turkulainen nähtävyys).

Ensi yönä yhden aikaan otan siis suunnan kohti Helsinkiä ja sieltä kohti Italiaa. Kaisalle on varattu viikon oleskelu lomahotelli Gomakissa, jonne kävin sen alkuillasta heittämässä. Viimeksi sillä oli siellä viikonloppuromanssi jonkun nahkacolliepojan kanssa. Kaisan sosiaalinen elämä ei ole kärsinyt kypsästä 77 vuoden iästä (ihmisen vuosissa) huolimatta, kateeksi käy.