Turhautuminen vai inspiraatio

Sain vihdoin joko inspiraation tai sitten vain kertakaikkiaan tarpeekseni siitä, että olohuoneen listat ovat edelleen irti, puolet seinistä vailla lopullista ratkaisua, verhot lyhentämättä ja sohva edelleen taivaansininen, vaikkei koko kämpässä ole muuta taivaansinistä kuin keittiössä yksi kauha. Ja siitäkään en erityisemmin tykkää.


Inspiraatio tai turhautuminen, mutta joka tapauksessa sain viimein ostettua maalit seiniin (Sadolin Chocolate pikkuseinälle ja saman valmistajan Opal isolle), kangasväriä sohvanpäällisiä varten (ilman suuria odotuksia tuloksen suhteen) ja uudet kankaat sohvatyynyjä varten.

Ensitöikseni sain ompeluvimman ja hurruutin perintösingerillä sitä tahtia, että kone meni ja hajosi ennen kuin ensimmäinen tyynynpäällinen oli valmis. Onneksi kaupan seinältä löytyi aivan mainio korjausmies (tai jos tarkkoja ollaan: korjausmiehen yhteystiedot), joka haki koneen, korjasi sen ja palautti, ja koko prosessiin meni 2 päivää. Mikä ihana mies. Voin suositella Turun alueella asuville, jos sattuu kone leviämään käsiin. Sillä aikaa, kun kone oli huollossa, ompeluvimma ikävä kyllä meni ohi, joten päällisiä on edelleen valmiina vain yksi. Sen sijaan seinät on maalattu, tosin pientä korjausmaalausta vielä vaaditaan.

Listat sen sijaan on edelleen irti. Ja verhot lyhentämättä.

Loma

Lomasta on kyselty ja vihjattu samalla, että blogi ei ole päivittynyt kovin tiheään (ai ei vai..). Välillä tuntuu, ettei täällä kukaan enää käy kumminkaan, joten päivittäminen on siksikin hidasta tai lähinnä olematonta. Kommentin SAA jättää, jos sattuu sivuille eksymään, tietäisi ainakin, että joku on täällä vieraillut.

No enivei, loma tuli, oli ja meni, mutta jäi muistoihin. Kyllä teki hyvää poistua viikoksi tavallisista maisemista vuorten ympäröimän Garda-järven rannalle. Kauniita maisemia...


...idyllistä kylämaisemaa...

...ihanaa ruokaa ja jäätelöä...



...halpaa ja hyvää viiniä + muita aperitiiveja...


[näytän kuvassa kuulemma Jane Fondalta. Epäilen, ettei ollut varsinaisesti kohteliaisuus...]

...hyvät patikointimahdollisuudet, aurinkoa, lämpöä (muttei liikaa), ranta, uima-allas, muutama jämäkkä ukkoskuuro, hiukan liikaa saksalaisia turisteja ja mitäs vielä.

Alla muutama highlight viikolta:

1) Köysiradalla Monte Baldolle:

Ylhäällä olikin yllättäen kokonainen lehmäyhdyskunta.

2) Patikkareissu Santa Barbaran kappelille. Ensin vartin reipas nousu Bastionelle (nuolen alapää) ja sieltä kinttupolkua ylös kappelille (nuolen yläpää).

Kohtuuraskas lenkki, jonka jälkeen oli todellakin jätskiannoksensa ansainnut. Ylhäältä oli hienot näkymät alas Rivaan.


Ja tältä näytti itse kappeli, kun sinne asti pääsi

3) Autoreissu järven ympäri. Gardan kiertää autolla kevyesti päivässä (matkaa parisataa km). Tasan toisella puolella järveä oli niemennokassa soma Sirmionen kylä, joka ikävä kyllä oli soma myös muiden mielestä - turisteja oli aivan liikaa. Kiipesimme linnan torniin, josta seuraavat otokset.

4) Kaupunkireissu Trentoon (no shoppareissuhan se tietty oli...)





5) Long time no see. Sattumoisin Rivassa asuu myös vanha opiskelukaverini Nina, jonka treffasimme useampanakin iltana. Viikon kulinaristisen elämyksen koimme Ninan suosittelemassa ravintolassa, josta ei sitten meinattu päästä pois ollenkaan ukkosmyräkän ja rankkasateen takia.



Aperitiivia Gardan rannalla siemaillessani aloin jo kehitellä ajatusta, että tännehän voisi tulla uudelleenkin, vähän pidemmäksikin aikaa. Vaikka 3-4 kuukaudeksi heinä-syyskuussa... Mutta vasta sitten, kun Kaisaa ei enää ole - vanhaa eukkoa en ryhdy enää lennättelemään minnekään, saa viettää eläkepäivänsä Suomen Turussa oravia jahdaten. No jää nähtäväksi.