Pesukonekarma

Raahasin viime viikonloppuna pesukoneen ihan itse eteisestä kylppäriin, jonka lattia on 10 senttiä korkeammalla kuin eteisen. Vaati pientä taiteilua, mutta onnistui lopulta. Operaation päätteeksi totesin, että pesukoneen letkun pikalukko ja seinän vesihanan liitin eivät sovi yhteen. Eivät tietenkään. Onneksi on Prisma. Sieltä sitten hakemaan sopivaa liitintä. Pitkällinen arvonta liitinseinän vieressä tuottaa tulokseksi väärän kokoisen - sopii toisesta, muttei toisesta päästä. Ja takaisin Prismaan. Taas ihmetellään liittimiä ja tällä kertaa valitaan sellainen, jonka avulla voisi (ehkä) liittää pikalukon edellisellä kerralla ostetun liittimen avulla seinään. Ja kas, todellakin näillä eväillä letku on seinässä kiinni. Tosin se tietenkin falskaa. Arvelen syylliseksi pikalukkoa ja keksin, että itse asiassa koko pikalukonhan voi poistaa: uudessa kylpyhuoneessa konetta ei tarvitse siirrellä, joten sen voi kiinnittää suoraan seinään ilman mitää irrotettavia pikalukkoja. Kun tämä on Jukan avulla toteutettu (itse en enää saanut liittimiä irti toisistaan), kone on viimeinkin liitetty vesijohtojärjestelmään niin, ettei se falskaa. Molemmat Prismasta hankitut liittimet osoittautuvatkin sitten turhiksi, mutta mitä siitä. Jee, pääsen pesemään pyykkiä!

Pah, ennenaikainen ilo. Laitan töpselin seinään ja käännän ohjelman päälle: mitään ei tapahdu, ei niin mitään. Jaha, pesukone on varmaankin hajonnut siirto-operaatiossa, olisi sittenkin pitänyt pyytää siihen apua... Ei kun googlaamaan pesukonekorjaajaa sanoilla pesukonekorjaaja ja Turku. Ja arvatkaapa mikä tulee ensimmäisenä osumana?

Pesukonekorjaaja saapuu

Aika spookya. Kaikista netin osumista tuo sitten tulee eteen ensimmäiseksi? Onneksi oli sunnuntai, enkä siis päässyt soittamaan yhdellekään korjaajalle. Nimittäin kun kokeilin siirtää virtapiuhan toiseen pistorasiaan, alkoi tapahtua. Koneessa mitään vikaa ole, pistorasia vaan ei toimi. Tai ehkä se toimii, mutta en vain osaa käyttää. Mistä sen tietää, eikä paljon kiinnostanut siinä vaiheessa, kun kone alkoi iloisesti hurruuttaa...

Siellä se murheenkryyni nyt tököttää sitten, käyttövalmiina:

Onneksi en ehtinyt soittaa korjaajaa. Olisi ukolla ollut varmasti naurussa pitelemistä.

Nykytelevisiot sentään ovat helppoja kytkeä: johdot vaan seinään ja homma on valmis. Edellyttää tietysti, että johdot saa paikalleen, sekä seinään että itse televisioon. Antennijohdon liittäminen onnistui ongelmitta, mutta virtapiuhan liitäntää itse televisiosta en löytänyt sitten millään. Istun television takapuolella ja ihmettelen. Haen fikkarin ja ihmettelen. Ei helvetti, onko tässä nyt haettava ohjekirja? Haen ohjekirjan ja ihmettelen. Ei vaan näy yhtään sopivaa koloa, johon tuikata piuha. Soitan sitten Sannalle, jonka muistan irrottaneen piuhan, kun telkkua pakattiin. Ja johan selviää: oikea kolo on asetettu blondien humanistien kiusaksi sillä tavalla, että se näkyy vain alaviistosta katsottaessa. Ja näin on telkkukin toimintakunnossa.

Pitäisiköhän oikeasti harkita hiusvärin vaihtoa?