Saranat

Saranat saapuivat eilen, mutta niitä on tietenkin liian vähän. Alan epäillä tuleeko tuosta kaappia koskaan, tosin eihän tässä vasta ole mennyt kuin kaksi viikkoa...

Nyt lähden Manhattan-tunnelmiin, eli tuijottamaan joko Annie Hallia tai Manhattania, en ole vielä päättänyt. Taidan ottaa sen, jossa luvataan "contains moderate sex and drug references".

Lukemani kirjat 2008-2009

2009
Adichie, Chimamanda Ngozi: Puolikas keltaista aurinkoa
Dahl, Kjell Ola: Mies ikkunassa
Dahl, Kjell Ola: Pieni kultainen sormus
Gavalda, Anna: Lohduttaja
Grisham, John: Armahdus
Grisham, John: Kutsu
Gustafsson, Anja: Antiikkilipasto
Harris, Robert: Haamukirjoittaja
Holt, Anne: Leijonan kita
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hough, Robert: Tiikerinkesyttäjän täysi tunnustus
James, P.D.: Majakka
James, P.D.: Usko ja epäilys
Kertész, Imre: Kohtalottomuus
Keyes, Marian: Kuuleeko kukaan?
Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan salaiset unelmat
Kinsella, Sophie: Himoshoppaaja vierailla mailla
Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan sisko
Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan ratkaiseva askel
Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan vauva
Larsson, Åsa: Kunnes vihasi asettuu
Massey, Sujata: Rei Shimura Havaijilla
Mosse, Kate: Labyrintti
Mäki, Reijo: Mullan maku
Nuotio, Eppu: Kosto
Ragde, Anne B.: Berliininpoppelit
Ragde, Anne B.: Erakkoravut
Ragde, Anne B.: Vihreät niityt
Rissanen, Pirjo: Paju pieni
Setterfield, Diane: Kolmastoista kertomus
Wieringa, Tommy: Joe Speedboat

2008
Auster, Paul: Sattumuksia Brooklynissä
Fossum, Karin: Älä katso taaksesi
Golden, Arthur: Geishan muistelmat
Goldsmith, Olivia: Nuoret vaimot
Harris, Robert: Enigma - Suuri sotasalaisuus
Harris, Robert: Pompeji
Harris, Robert: Kolmannen valtakunnan salaisuus
Holt, Anne: Minkä taakseen jättää
Hornby, Nick: Alas on pitkä matka
Hotakainen, Kari: Juoksuhaudantie
Hotakainen, Kari: Sydänkohtauksia
Hustvedt, Siri: Amerikkalainen elegia
Hustvedt, Siri: Kaikki mitä rakastin
Hämeen-Anttila, Virpi: Muistan sinut, Amanda
Hämeen-Anttila, Virpi: Perijät
Härkönen, Anna-Leena: Juhannusvieras
Härkönen, Anna-Leena: Loppuunkäsitelty
Itkonen, Juha: Anna minun rakastaa enemmän
Itkonen, Juha: Kohti
Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä
Keyes, Marian: Tarinan toinen puoli
Kosteva, Elizabeth: Historiantutkija
Kruger, Heli: Olen koskettanut taivasta
Kärkkäinen, Kata: Jumalasta seuraava
Larsson, Stieg: Miehet, jotka vihaavat naisia
Larsson, Stieg: Tyttö, joka leikki tulella
Larsson, Stieg: Pilvilinna, joka romahti
Larsson, Åsa: Sudentaival
Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen
Lind, Henriette: Ninnin päiväkirja
Louise, Penny: Naivistin kuolema
Marklund, Liza: Elinkautinen
Massey, Sujata: Rei Shimura ja tappava manga
Massey, Sujata: Rei Shimura yakuzan jäljillä
Massey, Sujata: Morsiuskimono
Massey, Sujata: Samurain tytär
Massey, Sujata: Helmenkalastaja
Massey, Sujata: Taifuunin silmässä
Mäki, Reijo: Enkelipölyä
Mäki, Reijo: Kaidan tien kulkijat
Mäki, Reijo: Marraskuu on musta hauta
Naipaul, V.S.: Täysinoppinut hieroja
Nesser, Håkan: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
Nesser, Håkan: Toden ja ilveen verkko
Oksanen, Sofi: Puhdistus
Osorio, Elsa: Nimeni on Luz
Pérez-Reverte, Arturo: Miekkamestari
Pulkkinen, Riikka: Raja
Rendell, Ruth: Nokikolarin poika
Rendell, Ruth: Veden lumo
Rowling, J.K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Saisio, Pirkko: Punainen erokirja
Snellman, Anja: Safari Club
Rönkä, Matti: Tappajan näköinen mies
Shields, Carol: Ellei
Shields, Carol: Rakkauden tasavalta
Wilson, Robert: Der Blinde von Sevilla

Blondi soittaa Ikeaan

Otin maanantaina ensi töikseni aamulla luurin kouraan, kävelin työhuoneeseen ja hupsista! kompastuin noin 15 x 40 x 10 cm:n kokoiseen avaamattomaan pahvilaatikkoon, joka nojaili rennosti työpöytään. Avaamattakin arvasin, että tässä ovat nyt ne ruuvit ja kiskot, joilla vetolaatikot saa paikalleen. En tajua, miten en nähnyt sitä lauantaina, vaikka varta vasten etsin mitä tahansa boksia tai pussia, jossa ne vehkeet saattaisivat olla.


No hyvä, mutta saranat puuttuvat silti. Tähän mennessä olin jo päätellyt, että ne eivät puuttuneet kuljetuksesta erehdyksessä, vaan ne olisi pitänyt ostaa erikseen. Mutta koska myyjä ei ollut niitä mulle ostoslistaan lisännyt, en tietenkään ollut niitä myöskään ostanut. Soittamaan siis Ikeaan, kädessä Itellan toimituksen toimitusluettelo. Asiakaspalveluhenkilö näppäili koodinumeron järjestelmäänsä ja ilmoitti, että tämä on lista niistä tuotteista, jotka tulivat noutovarastosta, tarvittaisiin lista niistä tuotteista, jotka itse keräsin myymälästä (ja jotka jätin myöhemmin kuljetuspalvelun huomaan).


Oikea lista löytyi enemmän onnen ja sattuman kautta kuin järjestelmällisen etsinnän ansiosta. Taas soittamaan. Asiakaspalveluhenkilö näppäilee jälleen koodinumeron järjestelmään, mutta listaapa ei sieltä löydykään. Hetken jo epäilin, että asiakaspalvelija heittää mut ulos linjoilta sanomalla "no nyt en kyllä voi auttaa kiitos hei", mutta ei sittenkään. Luettuani ääneen listassa olevien komponenttien nimiä tyyliin KOMPL RTKO ja KOMPL ESRJT, totesimme yhdessä, että saranoita ei totta tosiaan listalla ollut. Jos maksaisin saranoiden hinnan 14 eur, saranat postitettaisiin (heidän kustannuksellaan) vielä tällä viikolla. Hienoa, kiitos.


Puolen tunnin päästä soi puhelin ja vastaajaan jätetään viesti. Hinta onkin 20 eur. No ihan sama, mutta nyt jännitän sitä, osaavatko yhdistää mun 14 + 6 eur laskuni yhteen vai saanko soittaa saranoiden perään taas ensi viikolla.


Jos Ikea myisi autoja:

Ei varsinaisesti mikään yllätys.

Ennen Roomaan lähtöä kävin tilaamassa ruotsalaisen suunnittelun keitaasta rakennussarjan, josta pitäisi tulla vaatekaappi. Vaatekaappia on tässä taloudessa odotettu kuin kuuta nousevaa siksi, että kaappeja on täällä kaikkiaan tasan nolla, joten vaatteet, lakanat ja muut on tällä hetkellä ripoteltu erilaisiin väliaikaisratkaisuihin pitkin kämppää. Rakennussarja saapui keskiviikkona parissa tusinassa osassa. Sääliksi kävi kuljetuspoikia, jotka joutuivat kantamaan paketit 7. kerrokseen.

Blondin humanistin ei parane koskea rakennussarjoihin omin nokkinensa (tästä yksi todiste seisoo tällä hetkellä eteisessä lipaston muodossa), joten päätin odottaa lauantaihin, jolloin Jukka oli lupautunut työjohtajaksi.

Kokoaminen sujui joutuisasti ja kaappi nousi kuin nousikin pystyyn. Kun runko oli pystyssä ja oli aika kiinnittää ovet, kävi ilmi, että sellainen pieni yksityiskohta kuin saranat eivät sitten sisältyneet toimitukseen. Mmm. No vetolaatikot sentään voisi laittaa paikalleen. Mutta missäs ovat ruuvit ja kiskot?

Ei varsinaisesti mikään suuri yllätys. Soitan huomenna ensi töikseni Ikean asiakaspalveluun. Prrkkl.

Back in Turku

Säiden puolesta ei varsinaisesti olisi kannattanut lähteä minnekään. Brysselissä satoi kuin Esterin peräpäästä, eikä Rooma jäänyt paljon jälkeen. Kulinaristisesti reissu sen sijaan kyllä voitti arkitilanteen mennen tullen, nimittäin kanttiini ei tässä firmassa ole hääppöinen. Pelkästään se, että pääsee syömään jonkun toisen tekemää pöperöä, on nautinto sinänsä. Ja kerran vuodessa on itse asiassa myös kiva pukea päälle jotain muuta kuin verkkarit, kalsarit tai kotihousut (normityöpäivä) tai farkut ja pooloneule (jos sattuu lähtemään kaupungille asti).


Brysselin kaksi päivää meni seminaariin valmistautuessa, mutta ehdin poiketa myös pikaisesti Juttiksella syömässä lohivoileipää ja hapankaalia. Paluumatkalla taksikuski huijasi multa kympin.

Roomassa ohjelmassa oli mm. kokkaustunti, joka käytännössä tarkoitti sitä, että kaulitsimme tuiman tädin (alla olevassa kuvassa oikealla) johdolla pizzapohjia, jotka kiikutimme kokille, joka tuomitsi ne ala-arvoisiksi, kaulitsi uudelleen, nakkasi täytteet päälle ja työnsi uuniin. Näiden pizzojen ja muiden "alkupalojen" jälkeen oli vielä edessä illallinen. Ja kun ottaa huomioon, ettei lounaskaan ollut vaatimaton, nälkä ei tosiaan ehtinyt tulla.

End of Part 1.

Uutta vuotta vaan

Koska täällä todistettavasti joku käy joskus, niin korkataanpa jälleen uusi blogivuosi. Joulu tuli ja meni, kuten joka vuosi. Onneksi meni, vaikka joulu tänä vuonna sujuikin suhteellisen kivuttomasti islanninponivaelluksella, shoppailemassa ja Carcassonea pelaten. Shoppailun olisi sikäli voinut jättää väliin, että mikro hajosi kolmen käyttökerran jälkeen ja tv-tasoa saisi nyt 100 euroa halvemmalla. Kaisa sai joululahjaksi yksittäispakattuja broilerpyöryköitä, kuten joka joulu. Tässä odotetaan starttilupaa.

Neljän paketin avaamisessa ei kauan kirsu tuhissut. Olisi avannut samaan syssyyn Sannan ja munkin lahjat, vaikkei ne broilerilta tuoksuneetkaan. Sanna sai Carcassonen ja minä vessaharjan.

Uusi vuosi tuli sekin sitten. Uudenvuodenaattona tuli todistettua, että koirasta ei vuosien saatossa ole tullut paukkuarkaa, mutta emännästä kylläkin. Ei ne paukut sinällään, mutta se, että niitä ampuu sellaiset hädin tuskin 10-vuotiaat. Mistä sen tietää, vaikka vahingossa posauttaisivat koiranulkoiluttajaa päähän?

Uusi vuosi on alkanut Välppätien pilvenpiirtäjässä jokseenkin rauhallisesti. Tarkoittaa siis sitä, että työrintamalla on ollut hiljainen jakso, mikä on ihan jees, koska keväästä saattaa tulla kiireinen. Tästä kohtapuoliin starttaamme Kaisan kanssa Helsinkiin, sieltä huomenna Brysseliin (tosin Kaisa jää Hkiin...), perjantaina Roomaan ja sunnuntaina Roomasta Brysselin ja Köpiksen kautta Helsinkiin. Voi peffa puutua, sen verran saa koneessa istua. Vähän sääli lähteä juuri nyt, kun Turkuunkin on saatu lunta. Eihän sitä varmasti enää sitten ole, kun viikon päästä palaan...

Edit: pitääkö sitä lunta perkele sataa sillon, kun olen raahaamassa trollia halki Turun kaupungin. Tässä on ollut koko syksy aikaa, vaan ei, nyt piti pyryttää. Trollin pyörät kestivät paremmin kuin mun hermot.