Blondi lähtee häihin osa 2

Tästä on tulossa traditio (ks. Ensimmäinen osa). Olen lähdössä tänään Tampereelle häihin. Hotellin varasin ajoissa (tai no en hirveän ajoissa, mutta kuitenkin), vaatteet mietin valmiiksi jo päiviä ennen. En sitten vaan tullut tarkistaneeksi, että kyseiset vaatekappaleet myös roikkuvat vaatekaapissa. Mikseivät roikkuisi? Esimerkiksi siksi, että viimeksi Brysselistä palatessani jätin osan tavaroista Helsinkiin, koska en olisi selvinnyt niiden ja Kaisan kanssa junalla Turkuun. Jätin vain sellaisia, joita en uskonut noin kuukauteen tarvitsevani. Ja siellähän sitten on myös se kirottu hame, joka piti laittaa päälle tänään. Totuus valkeni, kun aloin paria tuntia ennen junan lähtöä pakata tavaroita. Onneksi on tullut hankittua kaikenlaisia seminaarihameita, yksi niistä saa kelvata. Vielä ehtii myöhästyä junasta tai unohtaa sukkahousut. Jälkimmäinen nyt ei olisi kyllä mikään suuri katastrofi, saa kai niitä sukkiksia Tampereeltakin.

Kotona jälleen

En taida sittenkään olla ihan parkkiintunut erakko vielä, koskapa työskentely toimistossa, jossa on oikeita eläviä, liikkuvia ja puhuvia työkavereita tuntui jokseenkin virkistävältä. Ei haitannut oikeastaan edes se, että töitä tehtiin aamusta jonnekin iltaysiin. Siinähän se meni, kun oli seuraakin.


Seminaarista otin vain yhden kuvan, koska kamerasta loppui akku ja unohdin ladata.


Harmitti jonkin verran, koska sunnuntaina oli vapaata ja käppäilin muutaman muun tyypin kanssa pakkaskirkkaassa Brysselissä kirppikselle. Matkalta olisi saanut pari kivaa Bryssel-kuvaa, mutta ei nyt sitten saanut. Kuulemma tuollaisia pakkasia siellä on kerran 10 vuodessa, joten ei ehkä ensi visiitilläkään.


Nyt olen sitten kotona, enkä enää paiski hommia iltaysiin, vaan lähinnä iltayhteentoista. Käytännössä tämä johtuu siitä, että olin tavallaan luvannut kahdelle asiakkaalle suurinpiirtein kokonaista työpäivää vastaavan työpanoksen. Lyhyellä matikalla tarkoittaa siis sitä, että koska minua on vain yksi, teen sitten kaksi työpäivää per päivä. Tai noin suurinpiirtein. Ja myös viikonloppuna. Mutta ei tätä jatku kuin ensi maanantaihin.

Matkustaminen on kivaa

Matkustaminen on periaatteessa kivaa, mutta on se välillä aika rasittavaakin. Tavoitteena oli suoriutua maanantain aikana Turusta Brysseliin ja viskata sitä ennen koira hoitoon Espooseen. Näin kätevästi se onnistui:

Sunnuntai:
14.16 lähtö kotoa Turusta
14.25 bussilla Kupittaan aseman tietämille, sieltä vartin patikointi koiran, trollin ja repun kanssa junalle
15.00 juna Kupittaalta Espooseen
16.55 bussilla Espoon urealta tuoksahtavalta asemalta Olariin

Yö Olarissa.

Maanantai:
11.08 startti Olarin yöpaikasta, jonne koira jää hoitoon
11.19 bussilla Olarista Kamppiin
11.44 Kampista metrolla Rautatientorille
12.00 Rautatientorilta bussilla lentoasemalle
13.35 siirtyminen portille, josta koneen on määrä lähteä klo 14.05
13.36 kas, kone on 2,5 tuntia myöhässä, koska Brysselissä sataa lunta (johan on tekosyy)
13.40 pistorasian paikallistaminen, läppärin avaus, langattoman verkon käynnistys
13.45-15.59 tehotonta työskentelyä
16.00 koneen sulkeminen ja raahautuminen uudelle portille. Koneen on määrä lähteä 16.30.
16.30 näytössä lukee "portille", mutta mitään ei tapahdu
17.00 boarding alkaa (hallelujaa, ei tarvitsekaan jäädä yöksi kentälle)
20.00 (19.00 paikallista aikaa) saapuminen Brysselin kentälle
20.25 (19.25) ihmettelyä bussipysäkillä, soitto Juttikselle
20.27 (19.27) bussissa matkalla Juttikselle
20.47 (19.47) bussista poistuminen, siirtyminen ratikkapysäkille
20.50 (19.50) siirtyminen ratikkaan
21.05 (20.05) poistuminen ratikasta, reipas 10 min kävelymatka Juttikselle
21.15 (20.15) perillä
21.20 (20.20) kurpitsakeittoa ja lämpimiä voileipiä

Koko operaatioon tarvittiin siis 9 kulkuvälinettä. Aikaa meni (Olarin lähtöpisteestä laskien) 10 tuntia. Ja minä kun oikein etukäteen iloitsin siitä, että kerrankin on suora lento, pääsee niin näppärästi ja nopeasti perille.