Muutto takana

Täällä ollaan, Välppätie kuuden pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Työhuoneen ikkunasta näkyy puunlatvoja ja muutaman yhtä korkean talon katto. Muutto sujui hyvin, myös järkyttävän painava sohva saatiin kannettua ylös seitsemänteen (täältä se tulee alas vain lentäen, en enää ikinä kehtaa pyytää ketään kantamaan sitä minnekään). Asunto on täynnä jätesäkkejä, pahvilaatikoita, kasseja, nyssäköitä ja pusseja. Pikkuhiljaa työn lomassa niitä puran.

Kaisa oli lauantai-iltana aika poikki. Ei se kuitenkaan uskaltanut oikein ryhtyä nukkumaankaan ennen kuin kävi selväksi, että tänne tosiaan jäädään yöksi, eikä palata Uudenmaankadulle, kuten muuten on joka ilta tehty. Nyt se on kai kotiutunut, tietää missä on ruokakaappi ja oma paikka.

Makuuhuone alkaa olla suhteellisen valmiin näköinen, tosin vielä siellä näkyy muutama jätesäkki ja väliaikaisen vaatekaapin virkaa toimittava rottinkihylly. Lipaston ostin viime viikolla Mokosta.

Tänään paloi sulake saman tien, kun käynnistin imurin. Puoli kämppää pimeni saman tien ja ulkona oli tottakai säkkipimeää. Muistin sentään, että pakkasin sulakkeita mukaan, ja löytyiväthän ne, kun ensin olin tonkinut läpi kolme pahvilaatikollista muuta keittiöstä tyhjennettyä kamaa. Kuka tämän kaiken rojun on mun nurkkiini oikein koonnut?

Näin se homma etenee

Viime lauantaina tasoitettiin olohuoneen seiniä Jukan kanssa. Sunnuntaina vietin sitten laatuaikaa itseni kanssa hengityssuojain naamalla seiniä hioen. Ilmeisesti hartiat menivät lauantain tasotusurakasta sen verran jumiin, että sunnuntaina oli sitten hirveä jysäri koko päivän, mikä ei varsinaisesti lisännyt työmotivaatiota. Siinä seinä hinkuttaessa alkoi kypsyttää koko projekti sen verran, että olin valmis myymään koko hemmetin lukaalin eniten tarjoavalle. Tai kenelle vaan, joka tarjoaa edes jotain.

Onneksi kukaan ei tullut tarjoamaan mitään, koska tänään on taas parempi fiilis (en sittenkään laita kämppää Oikotielle): olohuoneen katto on maalattu (kertaalleen) ja ennen kaikkea makuuhuone on v-a-l-m-i-s. Tapettimestari Lauri kävi sipaisemassa vuodat seinään ja nyt mä taas tykkään tosta rotankolosta, makkarista tuli niiiiin hieno. Otin kännykällä pari kuvaa, jotka ei kyllä tee oikeutta tapetille, mutta onpahan jotain kumminkin




Pisteenä i:n päälle joku-jonka-nimestä-en-saanut-selvää soitti, ja kertoi, että PETTERI tulee keskiviikkona hakemaan multa avaimen, ja menee sitten laittamaan keittiön laminaatit paikoilleen. Vihdoinkin. Toivottavasti Petteri osaa asiansa ja hoitaa homman päivässä. Näin se homma etenee.

Wallpaper from hell

Luulin, että tapettiurakka olisi ollut ohi ensimmäisen viikonlopun jälkeen. Vaan eipä ollutkaan: olohuoneen yhdessä seinässä on reilussa puolikkaassa seinän pinta-alasta epämääräinen pahvimainen tapetti, joka muistuttaa vähän paneelia tai levyä. Alunperin optimistisesti ajateltiin, että sen ehkä voisi jättää. Ja olisikin voinut, jos laittaisin kyseiseen seinään tapettia - vaan kun en halua, vaan haluan maalata. Niinpä nuo epämääräiset pahvilaattalevyt on kiskottava seinästä irti. Se on ollut ohjelmassa tällä viikolla joka ilta, ja repimistä riittää ainakin vielä pariksi illaksi.

Näyttää siltä, että joku muukin on aikanaan aloittanut saman projektin, koska painajaistapettia ei ole koko seinällä (onneksi). Edellinen yrittäjä on luovuttanut parin kolmen vuodan jälkeen, todennut ilmeisesti homman hirveäksi ja tasoittanut tapetin ja seinän välisen saumakohdan pakkelilla. Itse pahvitapetti vielä irtoaisi, mutta sen alla oleva marjapuuron kukertava tapetti ja eritoten sen liimapinta eivät irtoa sitten millään. Olen kokeillut hyvällä ja pahalla, kostealla ja kuivalla pinnalla, liisterillä ja vedellä. Ihan sama mitä tekee, yhtä huonosti irtoaa. Niinpä hinkhinkhinkhinkkaan välillä betoniseinää niin, että poraudun varmaan pian naapurin puolelle. No en sentään. Välissä on nimittäin hissikuilu.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että saatan saada tuon hinkhinkhink-projektin valmiiksi lauantaihin mennessä, jolloin viikonloppuna voisin keskittyä tasoittamiseen ja ensi viikolla seinien hiomiseen ja katon maalaamiseen. Aikaa ei ole liian paljon, muutto kun tulee eteen jo 24. päivä.

Muissa huoneissa tilanne on se, että Bauhaus-mies kävi laittamassa eilen melkein kaikki laminaatit paikalleen, vain listat puuttuvat vielä. Tänään ukko ei kaikesta päätellen ollut paikalla lainkaan. Oli mennyt piru muuttamaan radiokanavankin joksikin hämäräksi Radio Dayksi, joka soitti hengellistä musiikkia. Radio Aaltoa ei sitten masiinasta enää tämän jälkeen löytynyt.

Kaatopaikalla

Jaha, nyt olis aihetta korkata kuoharipullo, jos sellainen kaapista löytyisi: kamalat kaapinjämät on viimein saatu raijattua Topinojan kaatopaikalle. Tähän operaatioon tarvittiin Jukan isää (joka lainasi perävaunun), Jukkaa (joka ajoi autoa ja auttoi rojujen kantamisesssa ja pakkaamisessa) ja Teijaa (joka lainasi vetokoukullista autoa). Vanerilevyjä ja keittiön puolipaneeleita oli yhden peräkärryllisen ja auton takakontillisen verran, mistä olin varautunut pulittamaan vähintäänkin kymmeniä euroja. Jukka kuitenkin onnistui neuvottelemaan 30 %:n alennuksen - ja hinnaksi jäi 1,75. Siis ei kahtakaan euroa! Päivän hyvä uutinen. Normihinta olisi ollut 2,5 eur, mutta käteistä kun ei ollut tuon enempää, niin täti suostui tinkaamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että myös olohuoneen remontoiminen voi alkaa. Siis heti sen jälkeen kun makkari, työhuone ja keittiö on saatu valmiiksi...

Kävin tänään Turun tapetissa ja matossa ostamassa makuuhuoneen tapetin (jota tulee yhdelle seinälle, selvennykseksi). Taisin myös löytää maton, mutta en napannut sitä ihan vielä mukaan. Tapetista löytyi netistä kuva, tämä tosin on erivärinen kuin se, jonka itse valitsin.

Kaisa kävi tänään tutustumassa seinänaapureihin. Kannoin kaapinromuja ulos asunnosta, joten kämpän ovi oli auki. Jossain vaiheessa tajusin, että koiraa ei näy missään. Siellä se oli seurustelemassa naapureiden kanssa. Väittivät, ettei se ollut ehtinyt sisään asti, mutta tiedä siitäkään.

Päivitys: nyt paikallistin netistä myös tapetin oikean värisenä.

2. remonttiviikonloppu

Kämppä on edelleen pommin jäljiltä. Vaikka miten ähertää, niin valmiimmalta se ei näytä. Sen on ainakin oppinut, että jos tuntuu, että hommaan menee ehkä puoli tuntia, siihen menee vähintään puolitoista. Nyt on onneksi hankittuna peräkärry, joten ne kaapinjämät ehkä saadaan sieltä tällä viikolla pois. Sitä ennen kun ei olohuoneessa voi tehdä käytännöllisesti katsoen yhtikäs mitään.

Viikonloppuna oli ohjelmassa kattojen maalausta ja seinien tasoitusta. Näillä harjoituksilla saa mukavasti kipeäksi suurin piirtein kaikki ruumiinosat vyötäröstä ylöspäin. Jani ja Jukka olivat pizzapalkalla tasoitushommissa lauantain.

Oli meillä kahvia ja pullaakin, josta työnjohtaja K. Pipuna tosin verotti työpalkkiona puolet. Sirkku tuli sitten vieläkin köyhemmillä eväillä auttamaan hiomisessa sunnuntaina.

Ergonomiset työasennot, osa 1:

Tällä viikolla ei ole vapaa-ajan ongelmia. Bauhausin poika kun tulee laittamaan lattiat jo maanantaina, ja siihen mennessä nuo katot ja seinät pitäis olla maalattuna. Onneksi siis vain työhuoneessa ja makkarissa, muut saa tässä vaiheessa odottaa.

Bauhausissa

Kävin eilen Bauhausissa vinguttamassa luottokorttia. Teija ja Ilona (1+ v.) lähtivät kyyditsemään ja pitämään seuraa. Siis en voi olla hehkuttamatta: Bauhausissa on aivan ihanat myyjäpojat! Joka ainoalla osastolla (ja kävin monella) sain hyvää palvelua, useimmiten jo ennen kuin ehdin pyytää. Pohjana oli ikävähkö kokemus K-Raudan keski-ikäisestä miehestä, jonka lähtökohtainen asenne oli se, että sinä se et selvästi tiedä seinien tasoittamisesta hevon hittoa (totta), enkä kyllä viitsi tuommoisen blondin humanistin takia nähdä sitä vaivaa, että selittäisin mitään tai kysyisin kysymyksiä selkokielellä. Niinpä poistuin K-Raudasta ilman tasoitetta ja äärimmäisen ärsyyntyneenä. Äijän puheesta kun ei tajunnut mitään. Toista oli Bauhausissa! Joskus edellisellä käynnillä näin siellä Kuka on ystävällisin myyjä -palautelappuja. Teki mieli hakea sellainen ja täyttää se kaikista niistä ihanista myyjäpojista erikseen (no ei se yksi tyttökään sen huonommin palvellut). Mä alan ehkä hengata siellä joka lauantai.


Remontti otti jälleen askeleen eteenpäin sikäli, että työ- ja makuuhuoneen laminaatit on nyt valittu. Tumma laminaatti on siis hylätty lähinnä puhtaanapidollisista syistä, joten päädyin tammilautaan.

Hyvästi muovimatot (joita on ollut jokaisessa tähänastisessa kodissani), ei tule ikävä. Asennusmies tulee 12.11, joten sitä ennen pitäisi saada seinät ja katot kondikseen. Olohuone, johon kulunut parketti saa sittenkin jäädä, taitaa jäädä viimeiseksi työkohteeksi.

Viikonloppuja kaikille, me lähdetään Kaisan kanssa kohta lumi-/räntäsateeseen tarpomaan kohti työmaata.

Operaatio Keittiö

Keittiön piti olla se huone, jossa ei tarvitse tehdä kauheasti mitään ja sitäkään vähää ei välttämättä tarvitsisi tehdä ihan heti. Nyt näyttää siltä, että keittiö valmistuu ensimmäisenä. Lattiat kävin ostamassa eilen K-Raudasta (harmaata laattaa muistuttavaa laminaattia) ja samaan pakettiin sain asennusmiehenkin. Tosin ikävä kyllä vain siksi aikaa, että asentaa tuon yhden lattian, en ihan omaksi asti. Sain K-Raudan myyjäpojalta mukaan myös yhden näytelevyn, ja levy tarakalla sitten poljin kotiin. Olo oli kuin lentokoneella, kas kun en puolessa välissä Sirkkalankatua noussut lentoon. Tänään sitten vein samaisen laminaattilevyn bussilla uuteen asuntoon. Kannatti tottavie valita ruuhka-ajan bussi, koiran ja laminaattilevyn kanssa on ilo matkustaa täydessä bussissa.

Päivän iloinen yllätys: nimi on tullut oveen ja vieläpä oikein kirjoitettuna!

Kaisa-raukka taisi pelästyä pahanpäiväisesti, kun vein roskat ulos ja jätin sen siksi aikaa kämppään. Kun tulin 5 minuutin päästä takaisin ylös, se ei ollut nahoissaan pysyä ja nauroi niin, että ikenet vaan vilkkui. Pelkäsi vissiin, että hän jäi nyt tähän hirveään asuntoon, jossa ei ole edes sohvaa, ruokatarjoilusta puhumattakaan.